perjantai 26. toukokuuta 2017

Balatonsuklaata Balatonjärvellä

Tulevan Iso-Britannian matkafiliksissä ajattelin jakaa muutaman matka- ja kaupunkikertomukseni ulkomailta. Lapsena kävin paljon perheen kanss aulkomailla, mutta ala-asteaikojen jälkeen sellainen rantamatkailu aikapaljon hävisi. Unkariin kuitenkin eksyin siskon kanssa pääsiäisenä 2013. Sisko on aiemmin asunut Unkarissa, joten hän tiesi kaupungit missä vierailtiin ja tomi matkaoppaanani.

 Aloitimme matkamme kylästä nimeltä Szentendre. Olimme siellä eräässä kauniissa majatalossa yötä. Majatalon lähellä oli eräs kreikkalainen ravintola, josta ensimmäisenä iltana haettiin kreikkalaista ruokaamukaamme. Se oli kyllä oikein hyvää, mutta hauskinta oli kun katsoimme paikallista televisiota, missä ohjelmat oli dubattu saksaksi. Sieltä tuli nimittäin yksi suosikki komedioistani Kuolema pukee häntä ja kyllä ol ikoomista nähdä Marilyn Streep muka puhumassa saksaa. Seuraavana aamuna telkusta löytyi aamupiirrettyjä ja Maija Mehiläisen laulussa Maija oli kääntynyt Moojooksi.
Kiertelimme pieniä kauppoja ja toreja. Erästä pienestä lankakaupasta löysimme kivoja ristipistoja ja itse hankin Disneyn Bambiristipiston. Katselimme siskon kanssa kaikkia niitä kauniita ristipistoja ja jompi kumpi meistä sanoi jostain työstä, että "Kiva kuva". Joku paikallinen pikkupoika kuuli sanomamme ja alkoi matkimaan: "Kiiva, kuva, kiiiva kuva." Hän ei varmaan tänäkään päivänä tiedä, mitä kiva kuva tarkoittaa. Iltaisin taasen kävelimme ja kiertelimme katsomassa pimeneviä maisemia. 
 Sisko piirsi Szentenderen erääseen postikorttiin. Kirjakaupasta löysin ihanan nahkakantisen muistikirjan ja kävimme pienissä kahviloissa ja hassuissa ravintoloissa syömässä. Eräänkin ravintolan nimi oli Flow. Paljon myös vain kiertelimme kivoissa maisemissa ja otimme tunnelmavalokuvia. Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin mentiin junalla ja siellä kanssa kiertely jatkui.
Paikallisesta kahvilaista sai aivan ihania leivoksia. Kauppahallia myös etsittiin, mutta jostain kumman syystä eksyttiin matkalla. Budapestissä kävin myös ensimmäisen kerran Burger Kingissä, sillä se oli paras paikka löytää halpa vessa. Minusta on aina negatiivista, että julkisesta vessasta pitä maksaa jotain, mutta koska yksi euro oli tuolloin jotain 300 florinttia, niin 10 florinttia vessamaksusta ei tuntunut pahalta.
Paikallinen kauppa, missä myytiin kaikkea rock- ja populaarimusiikkiin liittyvää tavaraa. tämä oli ilo minun silmille. Paikallisessa Hard Rock Cafessa myös piti tietenkin käydä, ja hankkia oma Hard Rock Cafe Budapest paita.  Budabestissä oltiin yötä siskon kaverin luona ja hänen mukanaan lähdettiin matkalle hänen porukoidensä mökille Balaton järvelle.
Balatonilla ollessamme oli pääsiäispyhät, jolloin kaupat oli muutnekin kiinni, joten vietimme pääsiäisen kivassa vähän maalaisemmassa miljöössä. Ulkona oli kova myrsky ja siksi viihdyimme sisällä lukemassa. Siskoni ystävän perhe oli oikein mukava ja saatiin syödä kunnon pääsiäisateria. Minua ja siskoani ihmetytti, että Unkarissa on ilmeisesti perinteenä syödä pääsiäisenä pipareita. Minä kun tietysti yhdistän piprarit jouluun.
Kun myrsky vähän lieveni vietimme aikaa ulkona ja sellä viettivät myös aikaansa elukat. Koira Karo ja neljä ihanaa kisua viettivät siellä aikaa kanssamme ja sitten kierrettiin alueitä sillä ihanalla Balaton järvellä. Vatsa myöhemmin löysin paikallisesta ruokakaupasta suklaata, joka on nimetty järven mukaan Balatoniksi.
Matkamme aikana välillä oli aurinkoista, mutta enimmäkseen sadetta ja lunta. Se vähän söi matkafiilistäni Balatonilla. Palasimme sieltä takaisin sivistyksen pariin ja päädyimme takaisin Szentendreen. Tälä kertaa pääsimme ihan ilmaiseen yösijaan, sillä siskoni oli hankkinut meille sohvasurffauspaikan. Hän on aikasemminkin couchsurfinkia harrastanut, mutta minulle tämä oli ihan eka kerta. Houstaajamme oli nuori mies, joka oli kova suomi ja Sonata Arctica fani. Siitähän sitten riitti juteltavaa ja mukavaa oli hänen luonaan aikaa viettää. Hänen kotoaan nimittäin löytyi kylpyamme ja voi kun se tuntui ihanalta tuon Balatnin matkan jälkeen.
 Houstaajamme perhe keräsi Kindermunien yllätyksiä ja todella komea kokoelma heillä niitä olikin. Muutaman päivän hänen luotaan yötä olimme ja kävimme Budapestissä liesää kiertelemässä. Ostin mm. aivan ihanan Tuhkimo Barbinuken, josta oli myöhemmin haittaa, kun viime hetken ruokatuliaisia ostimme marketista ennen lentkoneeseen lähtöä. Nukke nimittäin alkoi laukussamme hälyttää ja jouduimme vartijoiden kanssa kaupan takahuoneeseen. Epäilivät minua ilmeisesti varkaaksi, mutta onnksi sisko osasi saksaksi puhua meidät pois sieltä, että ehdittiin ajoissa lentokentälle ja back to Finland.
Unkarin matkasta minulle jäi oikein kivat fiilikset. Olimme matkalla viikon, joka minusta utntui lopulta aika pitkältä ajalta, varsinkin ne päivät jotka Balatonilla vietettiin sisällä. Olen vähän erilainen matkustaja kuin siskoni, sillä haluan matkalani, että joka päivä on minulle jotain uutta ohjelmaa, enkä että voin tehdä siellä asioita mitä kotonakin voin tehdä. Tämän takia itse tykkään vähän lyhemmistä matkoista. tuolla koin jo koti-ikävän tuntua. Saa nähädä kun nyt mennään Britteihin, niin sielläkin viikko vietetään, mutta toisaalta ohjelmaa on suunniteltu jo sen verran paljon, että koti-ikäv äei toivottavasti ehdi yllättämään.

Balatonsuklaata Balatonjärvellä


torstai 18. toukokuuta 2017

Käy Muumilaaksoon: Näkymätön lapsi

On kaunis sateinen iltapäivä, jolloin tapahtuu Tuutikin ensiesiintyminen. Tuutikki tulee Muumeille ja esittelee Ninni tytön, joka on näkymätön. Ninnillä on vain pieni tiuku kaulassaa, muuten häntä ei näy lainkaan. Muumeista se tuntuu todella oudolta. Tuutikki kertoo, että Ninni muuttui näkymättömäksi, koska Ninni asui erään tädin kanssa, joka oli hyvin hyvin ironinen ja häntä säikytettiin usein. Näin Ninnistä tuli ujo ja lopulta hän muuttui näkyättömäksi. Tuutikki uskoo, että Muumit nimenomaan pystyvät saamaan hänet taas näkyväksi. Muumit eivät usko heti että he onnistuvat, mutta ottavat asumaan Ninnin luokseen. Muumimamma tarjoaa heti Ninnille mehua (vaikka tämä nyökkää vastaukselle otatko teetä). Pappa lupailee Tuutikille, ettei vaikeuksia tule ja Tuutikki lupailee tulla Ninniä katsomaan. Edellisiin jaksoihin tässä vielä viitataan lyhyesti mainitsemalla, että Tiuhti ja Viuhti muuttivat pois viimeviikolla.


Muumimamma petaa Ninnille vierashuoneen ja kohtelee tätä muutenkin ihanan äidillisesti. Tässä jaksossa esitetään oikein hyvin tämä Muumimamman lempeys ja äidillisyys, mikä tekee hahmosta niin ihanan ja mukavan. Mamma oikein lupaa, että jos Ninni haluaa niin Mamman voi tulla herättämään vaikka keskellä yötä. Pappa ehdottaa, että jos Muumiamman isoäidin vihkoisesta löytyisi joku lääke näkymättömyyteen. Muumimamman isoäidin reseptikirja mainitaan nyt ensimmäsitä kertaa ja myöhemmissa jaksoissa kirjaa tarvitaan kanssa. Mamma uskoo vanhoihin resepteihin ja osaa keitellä kunnon rohtoja niiden avulla. Yön pimeydessä Muumimamma saa sitten lääkkeen valmiiksi, niin että Ninni saa pahaa litkua juotavaksi.

Muumimamma tekee Ninnille rohtoa
Aamulla Ninnin kengät ovat jo tulleet näkyviin ja aamiaisella koitetaan juoda pahaa lääkettä. Pikku Myy ja Nipsu juoksevat kiireesti, että saavat nähdä Ninnin juovan. Pikku Myy alkaa taas pilkkaamaan, joka kuuluu hänen luonteeseensa. Muumipeikko kannustaa Ninniä olemaan kuuntelematta Pikku Myytä, koska Myyn jutut ovat juuri sellaisia, josta hän muuttuu näkymättömäksi. Nipsu taas heti kehuu Ninnin kenkiä. Muumipeikko keksii heille tekemistä ja he lähtevät sienestämään, vaikka Nipsu vähän paneekin vastaan. Hän kun ei tunne sieniä. Niiskuneitikin lähtee heidän seuraks.

Metikössä virtaa kaunis puro ja sieniä Ninni löytää ennätysvauhtia. Muumiepikko ja Nipsu ovat paljon laiskempia sienestäjiä. Ninni on kait luontainen sienestäjä. Kotimatkalla sitten esitellään Haisuli, jonka asenteet näytetään heti. Muumit pitää heti Haisulia kiusankappaleena ja Haisuli kettuilee minkä ehtii. Jopa Myy puolustelee heti Ninniä, kun vastassa on Haisuli. Muumipeikolla ja Myllä alkaa pikkuhiljaa mennä Haisuliin hermot ja Ninni muuttuu entistä enemmän näkymättömäksi, kun Haisuli nostattaa volyymia. Muumipeikon vihastuessa hänen animaationsa näyttää taas vähän liian japanilaiselta omaan makuuni.

Sienestä tulossa
Muumipeikon olomuoto on hetken aikaa pelottavan Japanilainen
Kotona Muumimamma tutkii sieniä ja löytää Niiskuneidin, Myyn, Nipsun ja Muumipeikon korista myrkky- ja kärpässieniä. Ninni on taas osannut tunistaa syötävät sienet ja Mamman kehuista hän heti muutuuu taas vähän näkyvämmäksi. Nipsu, Muumimamma, Pikku Myy ja Niiskuneiti kehuvat ja antavat hauskoja neuvoja Ninnille, niin että tämän hameen helmansakkin tulee esille. Ninnin hame on hiirenharmaan värinen ja niinpä Ninnin nukkuessa Muumimamma ompelee hänelle uuden kauniin punaisen mekon. Aamulla uusi mekko näyttää oikein somalta Ninnin päällä ja puheäänikin palautuu pikkuhiljaa itsetunnon noustessa. Myyn ja Muumipeikon mielestä on hauska nähdä joka päivä kuinka Ninniä alkaa näkymään enemmmän. Pidän tästä vertauksesta: "Avaisi uutta pakettia joka päivä". Onhan se Mammankin mukaan monin verroin jännittävämpää. Tuleeko Ninni saamaan kasvojansa näkyviin? Sen näemme seuraavassa jaksossa.

Kehuista Ninni muuttuu taas asteen näkyvämmäksi

Ninni seuraavana aamuna
Näkymätön lapsi ja seuraava jakso Ninni saa Hymynsä takaisin pohjautuu suoraan Tove Janssonin novelliin Näkymätön lapsi kirjasta Näkymätn lapsi ja muita kertomuksia. Tarinaa sarjaan ei ole kirjasta kamalan paljoa muokkailtu. Näkymätön lapsi on tarinana jopa vähän ahdistava, sillä se näyttää konkreettisesti mitä huono itsetunto, kiusaaminen ja mollaaminen voi oikeasti ihmiselle tehdä. Se vie ihan matalaksi. Kun Tuutikki ajattelee, että Muumit voivat taas luoda Ninnin näkyväksi, niin se kuvastaa sitä, kuinka Muumit ovat erikoista väkeä. Kilttejä ja hyväntahtoisia.

Olen aika hämmentynyt, kun olen seurannut uutta Cmorelta tullutta versiota Muumilaakson tarinoista. Ääninäyttely on aivan järkyttävää ja kun itse puhun Muumilaakson tarinoiden repliikeistä tarkoitan aina Ylen dubbaamia repliikkejä, sillä omat muumijaksoni katson Ylen tuottamalta Juhlakokoelma dvdltä. Hämmentynyt tästä uuden Cmoren versiosta olen varsinkin siitä, kun sarjan jaksot on siinä vaihtaneet osittain radikaalisti paikkaa. Siinä nimittäin Taikuri jaksot tulevat Ninnin jälkeen, mutta dubbauksessa kuitenkin edelleen manitaan Tiuhti ja Viuhti. Miten ihmeessä sitä katsovat katselijat voivat tajuta ketä Tiuhtia ja Viuhtia takoitetaan, kun ei niitä ole siinä sarjassa edes olla esitetty? Minusta tuo jaksojen vaihtamisen paikka on ihan järjetöntä, sillä itse koen että vaikka Muumilaakson Tarinat jaksot eivät aina liity toisiinsa, niin niissä on kuintekin tietty kronologia ja hahmojen kasvu ja kehitys. Jos jaksot katsoo sekaisin, tätä sarjan mielenkiintoisinta pointtia, eli hahmojen ja tarinan kokonaisuuden kaarta ei voi huomata.  

maanantai 15. toukokuuta 2017

Otto-Nallen touhuja

Otto-Nalle kirjoja on meille kotiani aikoinaan ostettu kaksi kappaletta: Otto-Nalle Lapissa ja Otto-Nallen kauppamatka. Tykkäsin näistä sillon ihan pikkusena ja onneksi kaikki muutkin Otto-Nalle kirjat olen näin vanhempana löytänyt kirpputoreilta. Kaksi ensimmäsitä Otto-Nalle kirjaa eli Otto-Nalle retkeilee ja Otto-Nallen syksy olenkin jo esitellyt täällä. Otto-Nallen talvipuuhat on sarjassa seuraavana, mutta katsotaan sitä kirjaa sitten lähempänä ensitalvea. Muut Otto-Nalle kirjat sijoittuu kesäaikaan ja niihin voidaan nyt tunnemallissti paneutua.

Otto-Nalle lähtee tässä kirjassa vaeltamaan Lappiin hyvän ystävänsä Tapsan kanssa. Matkalle lähdetään junalla ja tavataan poroja sekä tonttuja ja katsellaan tietysti upeita Lappimaisemia. Tässä kirjassa on mielestäni valokuvakuvitus onnistunut äänimmäisen hyvin. Kuvista oikein hehkuu Lapin lumo ja taika. Olen suunnittelemassa pohjosen reissua loppusyksyksi hyvän ystäväni kanssa ja tämä kirja auttaa kyllä todella tunnelmaan pääsemisessä.
Otto ja Tapsa kiipeävät korkean tunturin huipulle
Kun janottaa niin tunturipurosta saa raikasta vettä
Joen yli päästään pätevästi omatekoisella lautalla
Kohiseva koski on mykistyttävä näky
Tonttujen kanssa on kiva syödä eväitä
Otto-Nalle Lapissa tarinaa ennen olimme saaneet nähdä vain Oton arkisia puuhia ihmisten kanssa. Nyt Otto sai kaverin mukaansa ja ihmiset jäi taakse. Lapin tarinan jälkeen Otto palaa ihmisten pariin ja viettää kevättä touhuilemalla. Paljon ollaan ulkosalla, mutta Otto viettää myös kevään juhlia, pääsiäistä ja vappua.

Otolla on keväinen vene leikittävänä
Oton omatekoisia ja hyvin ysäreitä pääsiäiskoristeita
Vappuilmapallot ovat aika erinäköisiä nyyisiin verrattuna
Kuudennessa Otto-Nalle kirjassa lähdetään kaupungille ostoksille. Ihmisiä on jälleen luvassa, mutta Otto saa mukaansa myös hyvän ystävänsä Ullan. Kaupungilla tunnetusti innostutaan leikkimään lelukaupoissa. Myös yksi vaasi rikoutuu vahingossa ja kuunnellaan kannettavalta kasettisoittimelta musiikkia.
Kauppamatka kirja tuo minun mieleeni lapsuuden lauantait, kun käytiin aina kaupungilla ostoksilla
Kaupungilla leulukaupassa on vaikka mitä jännää. Yksityiskohtana voi bongata Miina ja Manu lääkärissä kirjan, mitä nallet lukevat.
Viimeisin valokuvakuvituksella tehty Otto-Nalle kirja on Otto-Nalle Huvipuistossa. Tarkemmin sanottuna Särkänniemessä.

Tästä kirjasta näkee hyvin kyllä sen ajankulun, kuinka Särkänniemi on muuttunut. Kuvituskessa näkyy niin vanhoja, jo edesmenneitä laitteita, kuin oman aikansa innostusta. Oton kanssa huvipuistoon lähtee Jonna tyttönen, jonka kanssa laitteiden kyydin lisäksi katsellaan eläinpuiston eläimiä, ollaan juomatauolla, lasketaan mäkeä ja hypitään pomppulinnassa. Kirjassa myös näytetään jo edesmennyttä Delfinaariota ja sen silloisia delfiinejä, joita kaikkia en itse edes ole elämäni aikana ehtinyt näkemää. Tämä huvipuistokirja on todella tunnelmallinen ja tuo mieleen sen ilon mikä huvipuistoissa pitääkin olla. Ei hurjuus, vaan hauskanpito. Kannessa komeilee vissiin vieläkin Särkässä oleva leppisjuna.

Särkänniemen hinnat on ollut kovin alhaiset aikoinaan, verrattuna nykyhintoihin. Klassisen possujunan kyytiin olen nykyään jo liian iso. Yhyy.
Särkänniemessä Otto ja Jonna syövät hattaraa. taustalla näkyy jo edesmennyt kummitusjuna, joka minua ainakin aikoinaan pelotti kamalasti.
Nämä laitteet on vielä Särkässä. Vanhat autot ajaa kyllä nopeammin mitä muksuna ja tuon taikajoen ympärille on tuotu jotain ihmeellisiä maalattuja kaloja. Paljon hienompi tuollain luonnonmaiseman kanssa.
Otto-Nallesta on tehty vielä ainakin yksi kirja, mutta se ei ole enää valokuvakuvituksella. Sen nimi on Otto-Nalle puutarhassa. Kirpputorilla olen nähnyt sitä myytävän, mutta Otto on siinä ihan eri hahmo jo, etten ole kokoelmiini hankkinut. Nämä alkuperäiset valokuvin tehdyt Otto-Nallet on tälläisinä rakkaita. Otto-Nallet on kustantanut Satukustannut, joka on myös kustantanut kuuluisat Miinat ja Manut.
Otto-Nallen takakansi

perjantai 5. toukokuuta 2017

Miinan ja Manun matkoja

Olen ollut matkakuumeen vallassa, kun kesälomalla suuntaan Iso-Britanniaan. Kaikki matkusteluun liittyvä on nyt mielessä ja siksi nyt suuntaamme matkoille Miinan ja Manun kanssa.

Miina ja Manu Afrikassa

Miina ja Manu päättävät lähteä Afrikkaan valokuvasafarille. Lentokoneessa he huomavat ystävänsä Erakko Hermannin, joka liittyy heidän matkaseuraksensa. He viettävät yöt teltassa ja ottavat valokuvia eläimistä ja ystävystyvät niiden kanssa. Kun lentokonelähtee takaisin ilmaan, niin ystäville vilkutetaan isot hyvästit.
Krokotiili koittaa soittaa Viidakkopolkkaa Erako Hermannin kameralla.
Teltan pystytyksessä on pieniä ongelmia. Manu sitoo narun Kirahvin jalkaan ja Erakko hermanni sotkeutuu ihan kokonaan keppeihin ja lankoihinsa.

Miina ja Manu Kiinassa kirja on julkaistu samaan aikaan kuin Afrikassa kirja. Ne on ollut ainakin aikoinaan samassa setissä myynnissä, sillä itse omistin aikoinaan nuo molemmat. Nyt huomasin, että itelläni ei Kiina kirjaa näköjään olekkaan. Siinä kirjassa Matti Mäyrä on seurueen matkanjohtaja, uidaan ekltaisessa joessa, kävellään Kiinan muurilla ja tavataan Himalajan Lumimies.

Miina ja Manu matkoilla

Miina ja Manu matkoilla on yksi suosikeimpia Miina ja Manu kirjojani. Tässä matkustellaan monissa eripaikoissa lyhyesti ja kuvataan kauniisti maisemia.
Suomessa Miina ja Manu matkustavat hevoskärryillä ja tapaavat joulupukin perunannostossa. Ruotsin läpi autolla ajetaan Norjaan, jossa tavataan Vuorenpeikko. Ruotsin laivalla Manu innostuu buffetissa syönnistä vähän liikaakin.
Kun Eurooppaan päästään, niin vieraillaan Pariisissa ja Venetsiassa. Notre Dame kirkkoa ihaillaan ja Sulo-Enokin tiputtaa hattunsa vahingossa kondolista veteen.
Ihan viimeisenä kuljetaan yöjunallalappiin hiihtämään. Manu tietty pyllähtelee.
Ennen lappiin lähtöä käydään aurinkorannalla Kanarian Saarilla. Sulo-Eno nauttii auringon otosta kun Miina ja Manu rakentavat hiekkalinnaa.

Tälläisiä ihania lomatunnelmia Miina ja Manu meille on suonut.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Lapsuuteni aakkoset

Minttu Vaahteran Katveesta heitti viime kuussa näin ihanan haasteen ilmoille.

Alkupolku on lasten tietokonepelisarja, jossa helppojenja kivojen pelien avulla opetellaan kaikkea tärkeää. Alkupolku sarjaa on julkasitu 90-luvulla ja uusintaversioita 2000-luvulla. Itsellä oli sarjasta pelit Ekaluokka, Tokaluokka ja Kolmasluokka. Näitä pelejä tulee vieläkin tahkottua nostalgiamielessä. Pelit sisälsivät myös hauskoja lauluja kuten "Olen porkkana", "Nolla" ja "Eiks jo lähetä matsiin". Peleissä opeteltiin mm. laskemaan, kierrättämään, kuukaudet ja aurinkokunnan planeetat.
Alkupolku Ekaluokka tietokonepeli
Ankronikka on Disneyn parhaimpia animaatioita. Ankronikan tunnari on mitä mahtavin ja jaksot ovat todella hauskoja ja seikkailullisia. Ihanin jakso on varmasti Paluu Klondikeen, jossa on Kultu Kimallus.
Appelsiinimehu oli lapsena arkijuomaani. Saatin parhailani juoda puolitoista purkkia appelsiinimehua päivässä. Onneksi olen tästä pahasta tavasta päässyt, enkä nykyään edes välitä appelsiinimehusta.

Barbie on maailman ihanin nukke. Barbiekokoelmassani on noin 100 Barbia ja ne ovat niin kauniita. Erityisesti 80- ja 90-luvun Barbit ovat mieleeni. Barbielehdestä tykkään myös valtavasti ja 80- ja 90- luvun Barbilehti kokoelmani on kattava. Vuoden 93-95 Barbilehtiä vielä himoitsen, mutta niitä valitettavasti ei ole ihan helppo löytää.

Barbiet leikkimässä
Barbababa on ihana animaatio johon olen tykästynyt uudelleen. Barbet ovat kanssa kovia luonnonsuojelijoita.
Bumtsibum oli lapsena yksi suosikkiohjelmistani. Lauantai-iltana saunan jälkeen (tai välillä ennen) piti aina katsoa Bumtsibumia. Olen kova Marco Bjurstömin fani.
Bacstreet Boys oli pitkään suosikkibändini. Edelleenkin kun Everybody jossain alkaa soimaan niin fiilis nousee heti kattoon.

C-kasetit ovat ensimmäisiä laitteita millä musiikkia olen kuunnellut. Ekat c-kasettini ovat olleet Röllin seikkailuja, Fröbelin palikoita ja lasten lauluja.
Cd-levyt tuli c-kasettien jälkeen. Olihan se helpottavaa, kun ei enää tarvinnut kelata, kun halusi kuulla jonkun tietyn kappaleen levyltä.
Crash peleihin tutustuin kaverini luona. Häellä kun oli Playstation ja minulla ei. En koskan oppinut kunnolla Crashia pelaamaan, mutta pitkään, aina kun kävin tän kaverini luona halusin pelata Crashia. Ne tasohyppelypelit olivat mielestäni tosi vaikeita, mutta Crash Team Racing oli mielestäni ihan paras autopeli. Sitä jaksoin pelata kaverini luona vaikka kuinka kauan, vaikka hän ei olisi ite jaksanutkaan. Suosikkityyppini oli se heppu, jolla on N-kirjain päässä. Kutsuin häntä Ännäpääksi.

Crash peli
 Disney on elämäni yksi tärkeä elementti. En tiedä mtä olisin ilman Disneyn valtaisaa tuotantoa, sillä se on lähes joka suunnasta vaikuttanut siihen mikä nykyään olen. On mahdotonta muistaa mikä on ollut ensimmäinen näkemäni Disneyn elokuva tai sarja, sillä juuri minun syntymäni aikoina nitä alettiin kunnolla Suomeen tuomaan.  
Donitsit ovat olleet herkkuani jo lapsesta lähtien. Lähikauppakeskuksessamme on ollut donitsiravintola, josta myöhemmin tuli Arnolds ketju. Vaaleanpunainen Pomada kuorrute on ollut silloin suosikkiani, nykyään kaikki kuorrutteet maistuu minule donitseissa. Ja ilman hilloa kiitos.

Pomada donitsit on parhaita
 Euro-taulukkoa tuli kuljetettua lompakossa 11-12 vuotiaana. Oli aluksi hankalaa hahmottaa rahan arvoa kun vasta muutama vuosi aiemmin opin tuntemaan arkat ja nyt kaikki piti kääntää euroiksi. Euro-taulukko auttoi hyvin hahmottamaan minua lähikaupassa paljon mikäkin maksoi.

Eurojen opetteluun meni aikoinaan aikaa
Fred (ja Midge) ovat suosikkibarbienukkejani. Fred on itseasiassa Petra nukke, mutta koska hän on siitä asti kun olen sen saanut (eli vuonna 1995?) on seurustellut suosikkiMidge nukkeni kanssa, niin Barbiksi hänet jo voi laskea. Tämä pariskunta on leikeissäni ihan erottamaton.

Fred ja Midge ajelulla
Grills sipsit ovat lapsena noussut suosikkisipseiksenija pitää edelleen sitä paikkaa. Tykkään ylikaiken näitten paksusta maustekerroksesta.

Grills sipsit on herkkua
Hyvät Herrat tv-sarjaa katsoin vanhempieni kanssa. Vaikken sarjan poliittisesta hömpötyksestä tajunnut mitään, niin ihailin aina Tollon ja Paukun saunaosastoa ja sitä valtavaa uima-allasta.
Hui hai hiisi tuli tv2 ennen Pikku Kakkosta torstai tai perjantai- iltaisin. Siinä lapset seikkailivat isossa vuoressa, jossa heitä johdatti Keiju. Mukana myös oli Matti Menninkäinen ja vuorta johtasi ilkeä Hiisi. Kaikki tuollaiset lasten seikkailuohjelmat oli mieleeni, mutta tästä erityisesti tykkäsin sen mystisen tunnelman takia.

Hui Hai Hiisi ohjelma
Hyppynarua tuli hypittyä aina kaverini pihalla. Sinne saattoi kertyä isompikin porukka kesälomilla ja narun lisäksi oltiin piilosta ja pallopelejä. Hyppynaruloruista on jäänyt mieleeni Pikku Nalle ja Aakkoset (joissa siis kehitettiin aina hyppijälle poika-tai tyttöystävä, ne meni naimisiin, piti ostaa
kaikkia tavaroita ja lopuksi laskettiin montako lasta he saavat yhteensä)
Hesburger ravintolassa käytiin aina kaupungila ollessamme. Aina halusin hampurilaisen kanssa kurrku- tai paprikamajoneesia ja siihen oheen sai vohvelista tehdyn kipon missä majoneesia pidettiin. Jälkkäriksi söin aian tuon vohvelin. Harmi kun niitä ei ole enää.

Isi on aina minlle rakas, vaikka onkin jo poistunut.
Inkun päiväkirja on tv2 kanavalta tullut ihana animaatiosarja, joka 12-vuotiaasta Inkusta ja hänen elämästään ja ystävistään koulumaailmassa. Tämä on ihan yksi suosikkianimaationi ja harmikseni suomessa ei ole esitetty kuin vain sarjan ensimmäinen kausi.

Inkku, Miranda, Oona, Maisa ja Tytti sarjasta Inkun päiväkirja
Isänmaan toivot alkoi aikoinaan Nelosella, kun kanava alkoi. Seurasin sarjaa alusta lähtien ja vaikka en tajunnut itse juonesta tuolloin myöskään mitään, niin Petteri Summasen Vellu hahmo nousi ihan parhaaksi hahmoksi ja monet vitsit jäi jo tuolloin päähäni.


Joulu on jo pikkusena ollut suosikkijuhlani. Olen aian tykännyt joulutunnelmasta ja pirretyistä. Lapsena joululahjat oli tiettykohokohtia ja sai jännittää sainko toivomani Barbin lahjaksi.

Pikkujoulukoristeita lapsuuskodissani
Jyrki ohjelmaa katoin välillä, kun siskoni sitä seurasi. Siinä ytimöityy kyllä suomalaisen ysärimusiikin ydin.
Juissi oli herkkupäivän mehua. Varsinkin se sekahedelmä juissi. Enää se ei maistu niin hyvältä.
Jäätelöautosta tuli ostettua jäätelöä kesälauantai-iltaisin. Sellaiset venejäätelöt oli parhaita, niissö oli vohvelipohja, jäätelösisältö kinuskiraidalla ja suklaakansi, namm.

Kissat on pikkusesta asti ollut suosikkieläimiäni. Pumpuli ja Noki tuli perheeseen kun olin ala-asteella ja niitten kanssa on tulltu leikittyä ja lellittyä.
Karvinen sarjakuvalehteä tilasin aikoinani. Tykkään Karvisen huumorista, mutta stripit kyllä nykyään toistaa jo helposti itseään. Tv-stäkin Karvinen tuli, mutta sitä en niinkään seurannut.

Karvinen viettää Halloweenia, tämä jakso minulla oli videollakin.
Koululainen lehtä kanssa tilasin ja siinä ol isilloin paljon hauskaa luettavaa. Aina kaikki jutut huvipuistoista ja tulevista elokuvista silloin kiinnostivat.
Kanarian Kalle (tunnetaan nimellä Bulgarian Polle, Mallorkan Matti ja Kreetan Kroisos Pennonen) oli uimapatja, joka ostettiin kun käytiin aikoinaan Kanarian Saarilla. Sama patja otettiin mukaan muille ulkomaan reissuille ja niin Kalle sai toiset ja kolmannet nimensä aina matkakohteen mukaan. 

Lauanta-aamut olivat ihania. Kerrossängyn yläpedillä katsoi pikkutelkkaristani Yle:n aamupiirrettyjä ja Pokemonéja herkkuja syöden.
Lasse kirjat olivat ensimmäisiä lukemisiani. Niitä lianasin tietty koulun kirjastosta. Lasse Lukutoukka löytyy vieläkin hyllystäni ja välillä innostun kirjastosta näitä lainaamaan.
Leikkipuistot olivat kivoja paikkoja mennä kaverien kanssa juttelemaan, kun kotona oli porukat kotona. Liukumäissä on aina kiva alskea ja aikoinaan tykkäsin kiikkuakkin, kunnes vanhemmiten siitä tulee jo huono olo.
Legot ovat kivoja rakennuspalikoita ja ne on helpompi siivota kuin Barbit. Siskon kanssa legoilla tul iaina leikittyä napakymppiä ja voittajat pääsivät Muumimaailmaan. Pikkulegoilla tuli taasen leikittyä yleensä huvipuistoja tai rantaelämää tai rosvoa ja poliisia, sillä niillä legoilla pystyi luomaan paljon enemmän mielikuvituksellisimpia juttuja.

Legot eläintarhassa
Lautapelit on aina ollut kivaa ajanvietettä perheen tai ystävien kanssa. Muuttuva Labyrntti oli aikoinaan suosikkini.
Lelutapuli oli lelukauppa Oulussa, jossa tuli usein perheen kanssa käytyä. Monesti sainkin pikkuleluja itelleni lahjaksi ja siellä oli muutenkin kiva aina ihastella uusia Barbeja. Barbinäyttelykin siellä joskus oli.

Matka maailman ympäri 80 päivässä on aivan mahtava animaatio. Harmikseni sitä ei itellä Dvd:ltä löydy, mutta onneksi koko sarja on nykyään koneella. Aikoinaan se on nauhoitettu tietenki telkusta videolle.
Muumit on tietysti tulleet tutuksi Muumilaakson Tarinoiden myötä, mutta kaikki muukin muumijuttu on jo lapsena kiinnostanut. Varsinkin Muumi sarjakuvista tykkäsin, kun ne oli vähän sellaisia pikkutuhman oloisia.

Muumilaakson tarinoita jaksosta Salainen ruokalaji
Miina ja Manu sarja on ihanasti kuvitettu. Paljon kauniita värejä ja realistista luontokuvausta.
Minttu kirjasarja on kanssa ollut suosikkini. Sen kuvitus on todella minimalistista, mutta todella nostalgista ja hellyyttävää. Mintun Kiva Päivä kirjaa lainasin aina kirjastosta itelleni.

Nike on isosiskoni. Muuta nimeä en koskaan ole hänestä osannut käyttää. Monesti pikkusena olin aikomoien apina, jolloin halusin matkia siskoni, koska sisko oli niin "cool" silloin. 
Nylon Beat on ensimmäinen bändi jota itse kunnolla fanitin. Lauloi Seksi vie ja taksi tuo biisia paljon ennen kuin sain tietää mitä seksi on.

Nylon Beatin Satasaen Laina levyn kansi
Ompeleminen oli yksi harrastuksistani ala-asteella. Ompelin nukeille vaatteita ja innosituin kutomisesta niihin aikoihin. Ompelemisesta lähti maku yläasteella, mutta kutominen on jäänyt.
Onnikalla eli bussilla olen oppinut yksin kulkemaan jo seittemänvuotiaana, kun meiän perheessä ei ole ollut autoa. Bussilla kulekminen on ollut mulle aina ihan arkipäivää ja yksityisautoilu oikein luxsusta.

Näistä leluista tuon ruskeatukkaisen Terisa nuken olen aikoinaan itse ommellut
Pigal suklaa on pienenä ollut ihan herkkuani. Nykyään ei tätä enää suomessa myydä ja siksi tätä herkkua pitää aian tuoda, kun joku käy ruottissa.
Pokemón sarjaa katsoin kun se suomen televisioon 90-luvulla ilmestyi. Pokemón kortteja sen pohjalta aloin keräilemään ja muuta oheistuotteita. kolme ensimmäsitä elokuvaa tuli katottua, sarjaa nauhoitettua televisiosta ja itse leikittyä hahmoja ja Pokeja. Brock ja Rakettiryhmän Jessie ovat suosikkejani.
Pupu Tupuna kirjasara on ollt Miinan ja Manun ohella hyllyssäni. pupu Tupunasta pidän pikkusen vähemmän, mutta siinä on kassa kaunis luontokuvistus. Nämä kirjat ovat vähän enemmän itseään toistavia. Leikkipuistossa kirja on suosikkini.
Pupu on vanhin pehmoleluni. Se on vaaleanpunainen ja se helisee sisältä
Pimeä on aina ollut minusta kaunista. Kaverini ystäväkirjaan olen aikoinaan kirjoittanut suosikkivuodenaijan kohdalle pimeä.
Perjantai-illat olivat ihania kun hain kaupasta irtokarkkeina maissipalloja ja kotona sain rauhassa lukea sarjakuvia.
Pikkkuromut ovat Teeny Weeny Families ja Polly Pocet leluja. Minulla oli niitä monta laatikkoa kaapissani ja niillä tykkäsin usein leikkiä. Harmiskeni menin myöhemmin kaikki myymään ja nyt koitan niitä keräillä itselleni uudestaan.

Teeny Weeny Families Kahvila
Pringless sipsit olivat erikoisia kun niitä alettiin myymään. Vieläkin välillä innostun Pringlesejä syömään ja niiden maku ei ole kyllä onneksi muuttunut mihinkään.

Quasimodo on hahmo Disneyn Notre Damen Kellonsoittaja elokuvasta. Notre Dame elokuva nousi suosikikseni vasta teini-iässä, mutta lapsena elokuva pelotti minua kamalasti.

Quasmodo elää Pariisin Notre Damen kirkossa
Reuhu-Rinteen ala-aste on Tuula Kallioniemen kirjasarja, josta pidin jo julkaisuaikana. Nykykään sarjaa on tehty lisää ja hauskaa luettavaa se vieläkin on.

Reuhu-rinne kirjoja
R-vika minulla oli ala-asteikäisenä. Kävin koulussa kerran viikossa puheopetuksessa ja 12-vuotiaana opin sanomaan virheettömän Ärrän.

Salatut elämät sarjaa aloin seuraamaan hetki kun se alkoi ilmestymään. Sarjan nuoriso Saku, Silja, Miia ja Kalle minua kiinnosti ja tietty Jasper Pääkkönen ol isilloin yltiösöpö.
Sauna on aina viikonoppusin meillä lämmennyt ja kyllä minä nautin aina kunnon löylyistä. Pikkusena otin Barbejakin mukaan suihkuun/saunaan ja leikin, että he oavt kylpylässä.
Smurffi levyt ovat minulla ollut kovassa kuuntelussa. Monet biisit olen ekan kerran kuunnellut nimen omaan smurffiversiona.

Smurffien tanssihiti vol 1 on ollut c-kasettina sekä cd-levynä
Särkänniemi oli todella siisti paikka käydä 10-vuotiaana. Olin ihan ekstaasissa kun pääsin käymään vesilaitteissa. Huvipuistossa käyminen oli muutenkin harvianista, kun niitä ei ollut meillä lähellä.
Speden spelit ohjelmaa kattoin aina yhessä isin kanssa ja joitain speleistä tuli leikittyä itsekkin.
Suosikki lehti tuli siskolleni ja se kanssa on yhtä ysäriyden ydintä kuin Jyrkiohjelmakin.

Tenavat sarjakuva ja animaatio on ollut aina minulle rakas. Kyllä sinä pärjäät Jaska Jokunen sarjakvan avulla opin alunperin lukemaankin. Se löytyi mummilastani ja kirjastosta sen jälkeen lainasin aina Tenavia. Nykyään kaikki Tenavat pokkarit koitan kerätä kokoelmaani ja muutama vain puuttu.
Tenavat pokkareitani
Tietokone oli Windows 95. Sillä pelasin Muumit Merenaalloilla peliä ja perhetuttuni Peppi peliä. Aina lanattiin näitä kahta peliä toisillemme.

Uinti on ainut liikunnan laji, josta olen aina tykännyt. Uimahallissa kävin aikoinan kerran tai kahdesti viikossa. Vedessä tuli enemmän leikittyä, hypittyä, laskettua mäkeä ja oltua porealtaassa enemmän kuin kunnolla uitia. Vedestä on tullut jo tuolloin telle tärkeä elementti.

Mökillä on hyvä uimalampi
Veturi on ollut Ylen aamuohjelma, joka on sisältänyt piirrettyjä, tarinoita ym. Niitä tykkäsin katsoa ja hämärästi muistan jopa tunnareitten ulkonäön.
Vattu on suosikkimarjani. Vadelmia aikoinaan kasvoi meidän takapihalla.
Välitunti oli koulussa mukava happihyppely. Kiikkuminen, palloleikit, narulla hyppiminen puuropata ja vastaavat olivat kivoja. Monesti välitunnit meni myös jutellen ja juoruten ja Pokekortteja vaihtaen. 
Videot ovat nerokas keksintö. Videolla oli kaikki parhaat elokuvani ja telkusta nauhotin paljon ohjelmaa videoille. Kun sain oman telkkarin siinä oli sisäänraknnetut videot ja oli mahtavaa kun niitä sai katsoa kesälomalla omassa huoneessa pitkälle yöhön.

Video kasetteja
TwiX suklaapatukka on ollut tuolloin yhtä suurinta herkkuani.

Twix patukka


Ystäväkirjat olivat trendi meidän koulussamme. Omiakin omistin aika monta.
Ylikylän ala-asteella vietin ikävuodet 7-12. Tykkäsin siitä koulusta paljon. Vaikka rakennus vaihtui vanhasta uuteen, niin koulussa oli mukavaa. Englannin ja liikunnan tunneista en tykännyt, mutta muuten koulu oli ala-asteella kivaa.

Portti ala-asteelle
Ysärimusiikki on mitä parasta musiikkia. Vaikka suurin osa artisteista on yhden hitin iheitä, niin Doctor Bombayn Calacutta on mitä mahtavin.

Zeppelin kauppakeskus on lapsuuskotini lähikauppa. Siellä ol iaikoinaan kaikkia kivoja liikkeitä, mutta nykyäään kirjasto on ainoa hyvä paikka. Zeppeliinissä oli aikoinaan Laiva kahvila, Ramins Burger, Tiimari, kirpputori ja elektroniikkakauppa, mistä sai pelejä, elokuvia ja cd-levyjä. Oi niitä aikoja.
Zeppelin kyltti
Äiti on aina tärkä ja asuu vielä lapsuudenkodissani. Äitin kanssa on aina kiva pelata korttia ja kattoa elokuvia.
HÄmärä on kaunista, vähän niin kuin pimeää.

Koulun pihalla on hämärää
RÖlli löytyi meiltä c-kasetteina ja videolla. Pikku Kakkosesta Röllin seikkailuja on meille nauhoitettu ja kyllä Röllielokuvatkin on pitänyt nhädä, vaikkei ne vedä vertoja alkuperäisille tv-jaksoille.

Tässä tulee hirmuinen Rölli
YÖkyläilyä harrastettiin usein kun oli kaverien synttärit tai muuten kun siihen sai luvan. Yökylässä ollessamme meillä luettiin sarjakuvia, katsottiin elokuvia ja syötiin herkkuja. Kun olimme kaverini luona yökylässä innostuttiin kuvaamaan kotivideoita, kuunneltiin musiikkia ja pelattiin pleikkarilla. Aina sai valvoa myöhään ja jutella nukahtamiseen asti.