tiistai 22. toukokuuta 2018

Minäkin voin olla prinsessa


Näin kesällä minusta on ihana pukeutua mekkoon. Se onkin hassua, että löysin mekkorakkauteni aika myöhään. Pkkutyttönä en oikeastaan ikinä tykännyt mekoista, sillä aina niiden kanssa piti laittaa sukkahousut, joita inhoan. Vasta lukioiässä opin hameiden ja mekkojen käytön uudestaan, kun leggingsit tuli muotiin ja tajusin, että näitähän voi käyttää sukkahousujen tilalla. Nykyään käytän mekkoja ainoastaan kesäisin ja juhlissa. Talvella paksujen leggingsien kanssa sopii hameet ja keksin näin vanhana jopa keinon miten sukkahousut tuntuu jalassa mukavilta (vinkkini: laita alushousut sukkahousujen päälle, pysyy paremmin pakoillaan)

Prinssi Ken ja Prinsessa Barbie syövät romanttisesti spagettia
Wanhojen tanssimekkoni
En muksuna muutenkaan ollut erityisen prinsessamainen. Leikin kyllä paljon Barbeilla, mutta arkisia leikkejä, en prinsessaleikkejä. Jotenkin nyt mekkopäällä tunnen itseni aina prinsessaksi ja haluaisin laittaa kruuun päähän ja tehdä hienoja prinsessatervhdyksiä. En kyllä koskaan ollut kuningasmielinen, vaikka jokin tuollaisessa hovielämässä kyllä kiehtoo. Yhdistän prinsessoihin aina hienot mekot. Olkoot se sitten iso, muhkea juhlamekko, tai tavallinen arkimekko. Minun maailmassanai prinsessat pukeutuvat aina mekkoihin. Nyt esittelen minun omat prinsessamekkoni, eli kaikki mekot mitä omistan:

Valmistujaismekko
Ohkanen mekko helteisiin
Fiftarihenkinen mekko. Ilmeeni on niin tyhmä, että laitin tilalle trollfacen.
Erittäin lyhyt kukkamekko
Jokainen nainen tarvii pikkumustan kaappiinsa
Punanen mekko, joka sopii niin juhliin kuin arkeen
Äitin tekemä mekko, kangas on suoraan Ihmemaasta
Juhannusmekko, sillä tämä on joka juhannuksena ylläni
Prinsessat ovat minulle tutuimpia Disneyn elokuvista. Niistä minulle läheisimmät ovat Tuhkimo, Ariel ja Jasmine. Minusta on hassua, kuinka Disneyprinsessoiksi lasketaan myös mm. Mulan, joka ei ole mitään kuninkaallista sukua. Tosin, eihän Tuhkimo tai Bellekään ole syntyperäisiä kuninkaalisia, vaan he ovat nimen omaan avioliiton kautta päätyneet prinsessoiksi. Tälläiset "satu"prinsessat kuvataan yleensä avoimiksi, suvaitsevaisiksi, ahkeriksi ja kilteiksi. En osaa sanoa pitäääkö nämä piirteet yhtään paikkaansa oikeiden prinsessoiden luonteiden kanssa. Satuprinsessana olemisessa olisi kyllä ihana oma hohtonsa: saisi asua linnassa, olisi palvelijoita, kokkeja, puutarhureita, voisi lentää ykisarvisella ja tietenkin tapailla komeita prinsessejä. Toisaalta satuprinssit eivät yleensä vaadi leidinsä olevan prinsessoja, vaan he tykkäävät enemmän tavallisista maalaistytöistä jotka osaavat ajatella ja ovat arksia ihmisiä. Se kait tasapainottaa näiden prinssien elämää.
Tähän linnaan minä muuttaisin jos olisin satuprinsessa
Lentäisin yksisarvisella valtakuntani yli
Tuhkimo ja prinssi Disneylandissa
Tuhkimo Barbini
Uusin hankinta: Tuhkimo mekko
Jokainen voi olla oman elämänsä prinsessa. Mekko ja tiara päässä sitä tunnetta pääsee edes hitusen lähemmäksi, mutta ei nekään ole välttämättömiä. Ihania kesäpäiviä kaikille prinsseille ja prinsessoille.
Unelmieni prinssi Henry elokuvasta Ikuisesti sinun
Prinssini Boris
Barbie prinssi ja prinsessa

torstai 10. toukokuuta 2018

Kesän alkutaival

Päässäni on soinut Smurffien kipale Kesäolo on, kesäolo on, kesäolo ooeooon, oujee.. Kyllä olen aloittanut virallisesti kesän tällä viikolla. Nahkalätsä lensi hattuhyllylle, samalla kun otin käyttööni viime kesänä ostamani lippiksen. Olen kulkenut caprit jalassa ja tänäaamuna aloitin jo kesämekkokaudenkin. Tuntuu ihanan ohuelta päällä, eikä hiosta lainkaan.
Olen kävellyt uimarannoilla, nurtsilla ja hiekalla. Varpaisiin on tullut jo ekat pikkurakot, näin kesän ensimmäisen perhosen (punaruskea) ja sain ekan hyttysenpiston. Terassilla en sentään ole vielä juonut, mutta eiköhän sekin tule pian korkattua. Omalla parvekkeella olen hillunut Borikseni kanssa. Työnhaku on aktiivisen laiskasti edelleen menossa ja samalla energialla luen pääsykokeisiin. En ole koskaan ollut hääppöinen englannissa, joten kokeisiin luku on hitusen haastavaa. Onneksi on googlekääntäjä apuna.

Äitienpäivä on tulossa ja miehen äidille ollaan menossa silloin lounaalle. Normaalisti viettäisimme appiukkomme luona koko viikonlopun, mutta koska talouteemme hankittiin auto, voimme matkata sinne pikavisiitille. Oma äitini kävi pari viikkoa takaperin yökylässä ja pidimme hauskaa. Kävimme Tampereen Työveän Teatterissa katsomassa Luulosairaan, istumassa baareissa, kiersimme kirpputoreja ja syötiin Naughty Brgrissa. Sieltä saakin Tampereen parhaatburgerit. Pekonihillo on niin nammm...
Iltasella pelasimme yhdessä skib-poa ja katsoimme blu-rayna uusimman Tuntemattoman Sotilaan. Siitä äitikin eltyi kertomaan minulle lapsuuden tarinoitaan ja juttuja, mitä on omilta vanhemmilta sota-ajasta kuulut. Oikein mielenkiintoista. Ennen äidin lähtöä kiersimme uuden Ratinan kauppakeskuksen, josta totesimme että muutaman yksittäisen kaupan lisäksi paikassa ei ole mitään muuta hyvää kuin kahvilat ja ruokapaikat.
Roberts cafesta sai ihania herkkuja, vai mitä sanotte kookosvalkosuklaapötköstä sekä peruskokoisesta kaakaosta. Muuten viikot on mennyt arkisena ja lähes itseään toistavina. Olen sentään pyrkinyt jonkin sortin rutiineihin, eli käymään kerran viikossa salilla, uimassa ja sauvakävelemässä. Viime viikolla oli lesbokaveripariskunnan polttareissa pornokaupassa ja improkeikalla. Valitettavasti Heitto jäi jumbosijalle, mutta pirun hauskaa minulla ainakin oli HarhaLiike Allstars kisassa.
Noh, seuraavilla keikoilla sitten. Ainakin hymy on minulla tuolla keskellä herkässä tässä takahuone selfiessä juuri ennen lauteille astumista.

Boriksen kanssa on kaikki sujunut hyvin, mutta vähän levoton höpötassumme on ollut. Ulos halutaan joka kolmas minuutti, ellei sitten nukuta. Myös yöllä. Olen onneksi kehittänyt hyvän tavan saada Boriksen nukahtamaan. Kun tämä mouruaa yöllä ulko-ovella nostan hänet sänkyyni ja nojaamaan jalkaani vasten. Yleensä viidennellä kerralla hän nukahtaa. Tämä tosin johtaa siihen, että itse nukun missä ihmeen vinossa asennossa, mutta toisaalta rauhassa. Tänään ulkona ihailimme yhdessä puista, jotka vihdoin ovat saaneet lehtensä.

Äitin käydessä hän heltyi ostamaan minulle uudet kengät. Vitosen kauniit sandaalit kyllä saivat isovarpaani jo rakoille, mutta näillä on niin hyvä kävelyttä kissaa, kun ei tarvi kuin sujauttaa jalkaan.
Ulkona on ihana olla kun pikkuisen tuulee ja tuuli lennättää avoimet hiukseni sekavaksi pörrökasaksi.
Vielä loppuun pieni mainos. Tassulinna -kissablogilla on vuosipäivä ja sitä koskeva arvonta. Käykää kaikki nyt onnittelemassa blogia, sillä Pepsi ja Max ovat niin syötävän suloisia kissoja.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Käy Muumilaaksoon: Niisku leijailee taivaalla

Niisku Leijailee taivaalla ei perustu yhteenkään Tove tai Lars Janssonin tarinaan, vaan se on kokonaan japanilaisten luomus. Niiskuneidin veli Niisku suunnittelee omaa lentohärveliä ja on siksi keksinyt rakentaa itselleen siivet, jotta voi testata kuinka lentohäveliin ne toimivat.

Niiskuneiti tulee häiritsemän Muumipapan rauhaa
Jakso alkaa siitä, kun Niiskuneiti hirvällä kiireellä juoksee pyytämään Muumeja apuun. Niisku meinaa hypätä kallionkielekkeeltä ja Muumipappa kommentoi ironisesti että: "Ai, hän on sitä tyyppiä." Vasta kun Niiskuneiti kertoo siivistä, muut ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja hiveällä kiireellä Niisku löydetää  kallionjyrkänteeltä ennen hyppyä. Vaikka Niiskun mukaan hyppy talon katolta oli mallikas, niin hän tarvii vielä tälläisenkin testin. Niiskuneiti  yrittää estää Niiskua jankkaamalla turhaan, niin että tämä keskittyisi muuhun kuin hyppäämiseen. Muumipappa koittaa vähän fyysisesti estellä Niiskua, mutta kyllähän Niisku pääsee irti. Hänen annetaan hypätä ja alku näyttääkin lupaavalta. Alhaalla metsässä Nuuskamuikkunen katselee Niiskun lentoa ja kuulee kun Haisuli juonittelee puun oksalla. Haisulilla on selvät sävelet; hän haluaa siivet itselleen, että pääsisi korkeiden aitojen yli rystöretkille. Nuuskamuikkusta Haisulin läsnäolo ärsyttää suunnattomasti, vieläkin mahdollisesti edellisen jakson NInni kohtelun takia ja lähtee muualle. Niiskullakin on ongelmia siipiensä kanssa, sillä tuulen muuttaessa suuntaa hän ei saa siipiä käännettyä, vaan suoraan mätkähtää puuhun. Kun Niisku putoaa maahan Haisuli oikein innokkaana juoksee paikalle kysymällä: "Kuoliko hän?" Haisuli on näissä alkujaksoissa selvästi todella paljon ilkemänpi kuin myöhemmin.
Niisku lentää
Muumitalossa Niiskun pää on sidottu ja lääkkeet auttavat. Muumipeikko havittelee siipiä itselleen ja Niisku lupaa antaakkin ne, jos vain saa apua ilma-aluksen vajan rakentamisessa. Nipsukin haluaa palkkaa rakentamisesta, mutta siipiä hän ei halua kokeilla. Muumipeikko ja Muumipalppa tekevät pohjustusta, Niisku ja Nipsu taasen saahavat puita laudoiksi. Nipsu  saa tulen hännän alle, kun Niisku lupaa hänelle kultakolikon. Jo Taikurin ollessa Muumilaakossa Nipsu paljasti ahneutensa kultaan ja tässä se selvästi motivoi lisää. Isoilla talkootöillä vaja rakentuu nopeasti kun apuna on paljon tuttuja muumilaaksolaisia. Pikku Myytä ei muuten tässä jaksossa näy paitsi apurina. Hän on Polisimestarin hatun päällä, kun he kimpassa hakkaavat nauloilla seiniä pystyyn. Ilalla Muumipeikolla on omat siivet ja hän odottaa innoissaan koelentoa. Aamulla Nipsun tullessa käymään huomataan kuitenkin siipien kadonneen ja paikalle pelmahtanut Niiskuneiti kyllä arvaa, että Haisulihan on mennyt samalle kalliolle ja koettaa lentää. Siinähän Haisuli aluksi onnistuukin, mutta sama ongelma näissä siivissä on kuin edellisisää, jotka Niiskulta jäi puuhu. Ohjaus ei toimi ja tuuli vie siivet merelle. Siivet uppoaa ja Haisulin ketale joutuu uintireissulle.

Verstas rakennetaan talkootyöllä
Muumipeikko jättää siivet kuistille yöksi
 Vaikka Niisku leijailee taivaalla jakso ei perustukkaan mihinkään kirjan tai sarjakuvan  tarinaan, niin tässä jaksossa tehdään paljon asioita jotka ovat välttämättömiä tulevissa jaksoissa ja hahmoja muutenkin syvennetään. Ensinnäkin Niiskun verstas, jossa hän saa härveliään rakennella aina jaksoon Iso Jysäys asti. Verstas on kookas ja kyllä sinne tuleva  ilmahärvelikin on iso. Muistaakseni jossain tulevassa jaksossa sanotaan, ettei verstaassa ei ole yhtään ikkunaa, mutta ainakin tässä jaksossa sinne yksi ikkuna rakenneaan. Ehkä siinä sitten on verhot edessä. Haisuli meille esittäytyi Ninniä kiusaamassa ja tässä hän on yhtä ketku, oikeasti ilkeä. Vittuilee ja kunnolla kiusaa muita. Siipien varastaminen on sen yksi muoto, mutta toisaalta Haisuli saa sillä kunnon opetuksen, sillä hän ei näytä olevan kova uimari. Aina lapsena ja vähän vieläkin karmin tuota märkää Haisulia, se näyttää niin ällöttävältä rotalta siinä. Jotenkin tuo liian japanilaistyyli juuri tuossa kohdassa korostuu. Muistaakseni tulevissa jaksoissa tuosta tyylistä päästiin kokonaan eroon. Nipsun kullanhimoa viedään eteenpäin, sillä hän oikeasti innostuu kunnolla paiskimaan hommia vaikka palkkana onkin vain yksi kultakolikko, ei koko säkkiä mitä oli aikaisemmin Taikurilta toivonut. Muumipappa on monesti Niiskun kanssa ollut samanhenkinen ja arvoinen, mutta nytten tässä alussa hän ihan epäilee Niiskun meielentilaa, kun ei tajua heti että tämä hyppää ihan siipien kanssa. Muumimamman rooli on olla sivussa tämän jakson ajan. Muumipeikko on avulias ja reipas kuten aina, mutta ehkä hän tässä oppi, ettei nyt ihan tälläisiä tavaroita kuistilla kannata saäilyttää. Myöhemmissä jaksoissa hän vie visusti arvokkaansa omaan huoneeseensa. Niiskuneidistä taasen saamme korostumaan hänen vihan tunteensa. Hän sanoo ajatuksensa Haisulista niin murhanhimoisesti, että alkaisi itseäkin melkein pelottamaan.
Haisuli pelottavan näköisenä
Niisku ei ole aikaisemmissa jaksoissa ollut paljon esillä, joten hänen luonteensa ja intohimonsa tulee tässä varmasti parhaiten esiin. Niisku ei luovuta, hän osaa korjata ja väkerrellä ja kehtaa pyytää muilta apua vajan rakentamisen kanssa. Vaikka ylpeys sai joitain kolhuja puoliksi epäonnistuneesta koelennosta, niin hän ei lentohärveliunelmiaan meinaa heittää lentoon. Tämä onkin ensimmäinen jakso, jossa Niisku on pääosassa ja siinä myös kuvataan hyvin Niiskun ja Niiskuneidin sisarellista tappelua. He mm. nimittelevät toisiaan ja piikittelevät, mutta eivät silti hylkää toinen toistaan. Alkupeärisessä jaksojärjestyksessä seuraavana on vuorossa Merirosvoja Muumilaaksossa. Tämä jakso on Ylellä olut aina bannauksessa, mutta nyt sen voi nähdä suomeksi näillä cmoren/mtv3 teettämillä uusilla äänillä. Lainasin itse kirjastosta dvdn, jossa tämä Merirosvo jakso näkyy, mutta koska se ei minusta ole yhtään muumihenkinen, saatikka kuulu tähän minun lapsena näkemään kronologiaan, skippaan sen tylysti ohi. Ainoana juonellisena seikkana siinä jaksossa esiintyy tämä juuri valmistettu Niiskun vaja, jossa ei vielä ole härveliä sisällä. Eihän Niisku sitä hetkessä ole ehtinyt rakentaa.
Niiskun verstas

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Movig Puzzle - pyörivät palapelit

En ole koskaan ollut erityisesti palapelien ystävä, mutta nämä hassun haastavat pyörivä palapeli tietokonepelit ovat minulle noussut jo keräilykohteeksi. Pelasin ensimmäisen kerran näitä ystäväni luona, joka on vähintään yhtä kova Backstreet Bpys fani mitä minäkin, silloin kultaisella 90-luvulla. Kyseinen peliän nimittäin oli Bäkkärien moving puzzle. Ideana on se, että pätkiä Bäkkärien musiikkivideoista pyörii toiestona ja kuvat on laitettu paloihin, jotka liikkuvat. En tajunnut silloin vielä, että niiden tasoa voidaan muuttaa, joten kuvat saattoivat olla pyörineet ja ne olivat vaihtaneet paikkaa. Hankaliahan ne olivat, mutta omasta henkilökohtaisesti suosikkibäkkärivideosta Everybodysta osasin aika hyvin ja nopeastikkin saada palapelin kuosiin.
Bäkkäripelin kansi
Nick Carterin muumio on Backstreet Boysien Everybodyvideon yksi ikonisin hahmo. Sitä tuli leikittiyä lapsena, tietenkin vessapaperirulien kanssa.
Tälläiselta palapleit näyttävät liikkeessä. Kyseessä on Everybody videon kohtaus, jossa Brian the ihmissusi tekee kärrynpyörää.
Pelin ideana on siis ratkaista palapelit, joiden kuvat liikkuvat samaan aikaan. Nämä olivat minusta kivoja lauantaiaamun herättäjiä ja koska tykkään bäkkäreistä edelleenkin, niin on rentouttavaa kuunnella heidän musiikkiaan tälläisiä tehdessä. Pelissä on yhteensä muistaakseni 12 palapeliä, osa eri kappaleiden musiikkivdeoista, osa saman. Jotkut näistä palapeleistä on aika haastavia, varsinkin jos ei ole aikaisemmin kyseistä videota nähnyt. Esimerkkinä yhdessä bäkkärien pojista näkyy vain varjot ja yhdessä heidän heijasuksena peililattian kautta. Kun kaikki palapelit on kertaalleen saanut tehtyä edes jollain tasolla tulee haastetaso, jonka jälkeen peli rankkaa sinut top listalle. Haastetaso on todella vaikea, sillä siinä palat eivät meinaa pysyä niillä paikoillaan minne itse laitat ne, vaan ne voivat itsestään vaihta paikkaa. Tarviikin siis olla todella nopea. Haastetasossa tosin on yleensä muutma pala vähemmän.
Haastetasossa on muutama pala vähemmän ja palaset vaihtavat itekseen paikkaa.
Koska itse olen aina pitänyt bäkkäreistä minun on suht helppo tehdä nämä palapelit, joissa pojat vaan laulelee, kun tunnistan heidän kasvonsa niin hyvin.
Joissain palapeleissä on vähän kepulimpia juttuja, kutne tässä jossa poikien jalat on ylhäällä ja kropat näkyvät lattian peilikuvasta.
Muutama vuosi tämän pelin saamisen jäkeen vasta sain tietää, että näitä pyöriviä palapelejä on tehty paljon enemmänkin. Seuraavan Merellä palapelin omistin jo lapsena kun sen kirpparilta aikoinaan löysin ja sen takakannessa mainostettiin näitä muitakin lennossa, vapaalla ja vaihdissa pelejä. Nämä kolme muuta olen löytänt vasta ihan pari vuotta sitten, mutta harmikseni niiden videot eivät ole visuaalisesti läheskään yhtäkauniita kuin Bäkkärien musavideot tai Meren kaunis ja kiehtova elämä.
Delfiinit hyppimässä
Valaat merellä
Olin jo pienenää kiehtoutunut merestä. Rakastin uimista ja tykkäsin erilaisista kaloista. Ulkomailla matkustellessamme kävimme erilaissa akvaarioissa ja delfinaarioissa. Särkänniemen delfinaariokin silloin kiehtoi, kun eettiset mielipiteeni siitä muotoutui vasta myöhemmin. Tässä Merellä pelissä on minusta aivan uniikin rauhoittava tunnelma. Varsinkin yllä oleva valaskuva vie minut jonnekkin aivan toiseen utuiseen maailmaan.
Runsaasti pikkukaloja
Pingviinit käppäilemässä
Vauhdissa ja lennossa löysin samanaikaisesti muutama vuosi sitten kirpparilta. Minulla taisi ola niihin kovat odotukset, kun olin aika pettynyt niiden videoihin. Vapaallakin peli löytyi viime syksynä, tosin huonokuntoisena mutta toimivana.
Peltoja ja maatilkkuja ylhäältä päin
Aivan kuin jossain Amerikkalaisella rantatiellä
Ehkä jostain päin San Franciskoa
Nämä lennossa maisemat on minusta vähän erikoisia, olisin odottanut enemmän jotain helikoptereita ja lintuja, mutta tässä katseltiin maisemia ylhäältä alas tai alhaalta ylös. Tosin näiden kokoaminen helpommalla tasolla on jo lähes liiankin helppoa. Keskitasolla kuvia saa taas väännellä ja käännellä niin perhanasti.
Huimapää surffilaudalla
Hyppy tuntemattomaan
Leijulautailija
Nämä vauhdin palapelit ovat sentään jo pikkuisen parempia, sillä ne oiekasti sisältävät liiketä. Siksi näiden kokoaminen onkin pikkuisen hankalaa, mutta hurjaa kyytiä on kyllä luvassa. Ainakin tuo surffaus saa minut haikailemaan sen kokeilemista ja jättimäinen laskuvarjohyppy on komea näky, vaikka laskuvarjo kirkuukin asteenkaaren värejä.
Näiden pelien toimimiseen käytän virtuaali koneitani Windows 95 tai Windows 98 moodia. Nykykoneilla nämä eivät ainakaan minulla ole lähteneet käyntiin. Hauskaa ja aivoja herättelevää ajanvietettä.