Lumoavaa Kekriä

Kekri on vanha suomalainen sadonkorjuu juhla, jota ollaan vietetty siinä lokakuun ja maraskuun vaihessa. Kekri tarkoittaa jonkun asian loppumista ja näin ollen sadonkorjuun päättymistä. Ennen ajteltiin vuoden vaihtuvan sadonkorjuunkauden mukaan, joten monet vanhoista kekrin perinteistä, kuten vaikka ennustaminen, on nykyään liitetty enemmän uuden vuoden viettoon. Kekrin sadonkoruujuhla on iloinen juhla, jossa kuuluu nauttia isosti vuoden sadonkorjuu antimista. Tämä ylensyönnin perinne on kekriltä siirtynyt nykyään jouluun.

Tampereen rauhallinen syksyinen koskipuisto aamulla klo. 7.13. 

Suomessa vietetään virallisesti Pyhäinmiestenpäivää. En itse mielly tähän juhliin lainkaan, sillä Pyhäinmiestenpäivä on kristillinen vainajien muistopäivä ja sen takia koen sen olevan surumielinen ja harras, kuten vaikka pääsiäisen. Omaan uskooni en koe tarvitsevani erikseen päiviä kuolleille rakkailleni, sillä ovathan ne aina mielessä.

Halloweenin perinne on alunalkaen talven alkamisen juhlaa ja silloi uskottiin vainajien henkien liikkuvan. Tämä aihepiiri on paljon enemmän lähempänä itseäni, kuin pelkkä Pyhäinmiestenpäivä.  Aloitan itse varsinaisen talven ja joulunodotuksen isolla volyymilla heti kekrin jälkeen. Uskon, että kun ihminen tai eläin kuolee, niin hänen sielunsa ei koskaan mene luotamme pois ja heidän henkensä liikkuu aina meidän keskuudessamme. Jos ei muuten, niin rakastavien läheisten sydämessä.

Minusta on hienoa, että voimme viettää jokaiselle vuodenajalle on omaa juhlaansa: keväällä pääsiäistä, kesällä juhannus, syksyllä kekriä ja talvella joulua. En kuitenkaan pysty ymmärtämään, miksi ihmeessä jokaiseen vanhaan suomalaisen perinteeseen juhlaan, on pyritty yhdistämään jotain kristinuskon piirteitä? Vaikka virallisesti kuulunkin kirkkoon, niin omat uskonnolliset näkemykseni on monissa asioissa hyin kaukana kristinuskollisista näkemyksistä. En pidä raamatun, enkä monien uskovaisten ehdottomuudesta  ja ristiriitaisuuksista. Kekri ja joulu on molemmat olleet alunperin juhlia, mitä on Suomessa vietetty jo kauan ennen kristinuskon tuloa. Haluan niillä juhlia vuodenaikoja; sadonkorjuuta ja keskitalven juhlaa.

Barbietalossani tykätään viettää Halloweenia

Kekrin aikaan nautin syksystä. Rakastan kävellä lehtisateessa tai vähän huuruisessa aamussa ja odotella ensilumen tuloa. Amerikkalaisesta Halloween pwerinteestä olen ottanut omakseni kurpitsapiirakan, sillä se on todella herkullista. Kurpitsakuoresta saan kanssa hienon koristeen, kun teen sille kurpitsanaaman. Omaan Kekrin aikaani liittyy myös vahvasti erilaiset vampyyri ja velho elokuvat, minusta ne ovat kiehtovia ja sopivat juuri tälläiseen aikaan kun koen henkien olevan vahvasti läsnä.

                   Lumoavaa kekriä!

 

Haaleita hiutaleita

Tänään joulun tuntu on on todellista. Nukuin yövuoron takia aamulla pitkään, mutta kun katsoin ulos siinä 12 aikaan niin ulkona oli takapiha hiljaisessa valkoisessa huurussa. Kaunista. Jaksoin tuossa neljän aikaan lähtiä vielä metsäpolulle hölkälle, enkä voinut kuvitellakkaan, että aamun huuru olisi siellä näkynyt vieläkin  niin vahvasti. Puiden latvat oli ihan valkoisina ja lenkkipolulla muutamissa kohdissa oli jo oikeaa lunta. Aamun sumu oli kait muuttunut lumeksi. Oli niin kaunista, etten malttanut keskittyä hölkkään ollenkaan, kun halusin vain ihastella maisemia.

Liityin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Salainen Jouluystävä rinkiin. Seurasin tätä viimeuvonna eri blogeista ja minusta tässä on todella kaunis idea. En kuitenkaan viime vuonna ehtinty osallistua ja jo silloin päätin, että tänä vuonna liityn mukaan. Ensimmäinen lähettämäni paketti on ennyt turvallisesti perille ja oman paketinkin tällä viikolla sain. Voi sitä jännitystä mikä kutitti vatsassa hetki ennen avaamista.

Vuoden ensimmäisestä joululahjapaketista löytyi vaikka mitä minulle ja avomiehelle. Muumimuistivihko jääkaapin kylkeen, enkeliheijastin, Niiskuneiti magneetti, peltisiä punaisia kauniita tähtikoristeita, suklaalusikka kaakaon tekemiseen, Cloetta suklaata lakritsilla ja vadelmalla maustettuna (joka kelpas hyvin avomiehelle), tummaa ystävän suklaata, joulun punainen patalappu (joka tuleekin tarpeeseen, kun omistan niitä vain kaksi, joista vanhempi on jo pahasti palannut) ja Muumit Rivieeralla dvd. Tuo elokuva minulta kyllä jo entuudestaan blu-raylla löytyy, joten Muumi jatkaa matkaansa jonkun toisen ystävän lahjapakettiin tänä vuonna.

Paljon kiitoksia salaiselle jouluystävälle näin runsaasta paketista !

Vähän tunnelmointia Tampereen Ikean jouluosastolta

Pohdintaa glögimukin äärellä

Eilen korkkattiin avomiehen kanssa meidän glögikausi. Se oli Sokokselta ostettua Marlin punaista glögiä. Mantelit olin ostanut etukäteen Punnitse&Säästästä, lastuina ne oli loppunut, joten jouduin  tyytymään kokonaisiin kuorittuihin manteleihin. Vuoden ensimmäinen glögi soi minulle kauniin joulumielen ja sitä juodessa oli ihana selata uutta Kaikkien Aikojen Joululehteä ja maistaa Kalevin minttusuklaata.

.
 Viimepäivinä on elämässä sattunut kaikenlaista. En edes osaa sanoa, mistä aloittaisin avautumiseni/pohdintani, näistä asioista mitä mielenpäällä on liikkunut. Jutut heittelevät vähän aiheesta toiseen, joten ei ihmekkään, että pääni on kaivannut nyt t-ämmöisiä rauhoittavia glögihetkiä.

Aloitan työssäopista. Olen nyt ensimmäisessä oman alani harjoittelussa (arvioitu valmistumisaika ensikeväänä). Hain kouluun nykyistä alaani opiskelemaan, koska en kestänyt enään fyysisesti työtäni (jota teen koulun ohella viikonloppuisin). Tämä uusi alani nivoutuu vanhaan työhöni luontevasti. En kuitenkaan osannut odottaa sen olevan näin henkisesti rankkaa. Siihen kuuluu paljon tehtäviä, jota koulussa ei oppitunneilla sanaakaan mainittu, osa mukavempia ja osa turhempia tehtäviä. Olen kuitenkin viihtynyt harjoittelupaikassani erinomaisesti, sillä tulen kaikkien työtovereitteni kanssa juttuun. Koen sen olevan kaikkein tärkein asia. Viime harjoittelussa nimittäin lähin "esimieheni" harjoittelupaikassa harjoitti huonoa vitsailua kustannuksellani. Hän sanoi juttuja jotka oli ilmeisesti hänestä hauskoja ja jotka itse koin enemmänkin loukkauksina. Henkilöiden lisäksi työtehtävät ovatmukavan vaihtelevia ja 8 tunin päivät tuntuvat kuluvan suht jouhevasti eteenpäin. Pientä paniikkia vielä näin alkuun tulee, kun on ruuhkaa ja itsellenisyttyy kova stressi, että kaikki asiat pitäisi nopeasti hoitaa. Onneksi työtoverini rauhoittavat minua ja sanovat että tee vaan rauhassa, miellä ei oo mikkään kiire. Tämä on yksi suurin tavoite, mihin pyrin pääsemään. Että osaan työskennellä ilman tuota stressiä pääni sisällä, sillä silloin nautin työstäni. Toinen asia mikä siin ävielä mietityttää on kolmivuorotyö. Olen itse todella rutiineihini kangistunut; pidän siitä, että on tietyt ajat jollon harrastaa ja tietyt ajat kun on kotona avomiehen kainalossa katsoamssa sketsisarjoja. Vuorotyöntakia on pitänyt opetella kääntämään päivä nurinkurin ja valvomaan pitkin yötä (kuten nyt, Täytyy mennä nukkumaan mahdollisimman myöhään, että jaksaa ensi yön työvuorossa valvoa). Kun nämä kaksi tavotetta on savutettu, tiedän olevani oikealla alalla.

Toinen aihe, mikä varsinkin viimeyönä pyöri päässäni on lapsettomuus. Tarkemmin: toivottu lapsettomuus. Viikonloppuna koin ihan yhtäkkisiä rinta- ja vatsakipuja. En ole rintakipuja tuntenut koskaan aikaisemmin ja vatsakipujakin vain äärimmäisten voimakkaitten kuukautisten aikaan. Maanantaina minulla oli varattu aika terveydenhoitajalle ehkäisypillerireseptin uusiutumisesta. Juttelin sitten terkalle näistä kivuista ja ensimmäinen mitä hän tuppaa käteeni on raskaustesti. Tämä tuntui minusta hyvin ahdistavalta. Nuorempana, ei vielä vakituisessa suhteessa olleensa, niitä jouduin muutaman tekemään ja aina pelotti se ajatus: mitä jos siinä on kaksi viivaa? Nytten se tuntui jotenkin entistä vakavammalta, kun terveydenhoitajakin sen jotenkin antoi ensimmäåiseksi mahdolliseksi "syyksi" näille kivuille. En saanut nukuttua kunnolla koko yönä, kun pelkäsin mitä testi tänä aamuna näytti. Meidän onneksemme positiivista, eli negatiivista. Vaikka olemme avomieheni kanssa tästä usein jutelleet, että emme halua lapsia vielä jos koskaan, niin tunsin silti pientä syylisyyttä. Onko minulla oikeus olla onnellinen lasettomuudesta, kun niin monet ihmiset kärsii siitä? Onko se oikein, että minä en halua lasta? Vähennänkö omalta osaltani maailman liikakasvuisuusongelmaa, sillä etten synnytä ikinä lasta? Onko paha asia pelätä synnytystä? Onko oikein joskus tulevaisuudessa adoptoida lapsi, vaikka sellaisen voisi fyysisesti itse saada? Mitä eroa loppujen lopuksi on lapsella ja aikuisuudella? Olen 24 ja siltikin oman äitin kanssa puhelimessa puhuttaessa vielä ihan lapsi? Tämmöiset ajatukset ovat pyörineet päässä.

Terveydenhoitajalle kerroin myös vielä yhdestä asiasta, mikä on vaivannut kehossani viimekuukaudet. Eli jalassani olevassa suht isossa syntymämerkissä on ollut kesästä lähtien haava ja nyt haavan parannettua sen väri on muuttunut radikaalisti. Näytin sitä terkalle ja lähetteen ensi maanantaina lääkäriin. Olen ehkä liikaa viimeaikoina lukenut vaaralliista luomista, jotka ovat kasvaimen tai syövän merkkejä ja nyt en saa päästäni sitä ajatusta pois, että mitä jos minulla on syöpä. Tämä ajatus on kummitellut päässäni, enkä pääse pakoon sitä kummitusta. Hienoa, että ylipäätänsäsain rohkeuden näyttää sitä jollekkin.

Eilen meidän perheeseen kantautui vielä suru uutinen. Kun olimme tulossa Sokokselta ruokakassit ja glogi mukanamme, avomieheni sai viestin veljeltään, että heidän rakas kissansa oli kuollut. Viikonlloppuna tämä oli hyvin kipeä ja appiukkoni vei hänet eilen eläinlääkäriin, missä kisulle todettiin pallean repeämä, jota ei voitu enää parantaa. Suurien kipujen vuoksi rakas Pekko sitten nukutettiin pois. Tämä ei tulut täytwnä yllätyksenä, mutta tuli silti. Pekko eli hienon kissan elämän, yli 13 vuotiaaksi asti. Tästätiedosta tul iniin paha olo, etten voinut pidättää kyyneleitä bussipysäkilä vaan itkin ihan isoon ääneen. Oman perheeni vanehmpi kissa kuoli kaksivuotta sitten pois, myös 13-vuoden iässä. Se tuntuu jotenkin niin käsittämättömältä, että niin pitkään ollut rakas, ihana, läheinen, ystävä lemmikki on nyt poissa, eikä sitä tule näkemään enää koskaan. Eilisilta ja tämäpäivä on ollut hyvin vaikeaa meille molemmille ja se vaikutti kanssa siihen, ettei työnteosta meinannut tulla mitään. Tulee van suru kaikkea ajatellessa.

Pekko vieraspatjallani

Muita pohdintoja mitä viime päivinä on ollut oahasti mielessä on Putin,Yt-neuvottelut ja Särkänniemen delfiinit (tätä nyt tarkoitan aiheiden hyppäämisellä).

Alotetaan Putinista. Eilen oli venäjän oppitunti ja opettaja halusi näyttää meille erään Putin dokkarin. Se oli pitkä ja sekava, jossa käsiteltiin hyvin monia Venäjän poliittisia asioita. Minulle jäi siitä todella raskas ja huono olo. Järkeni ei jotenkin pyty edes ymmärtämään, miten kamalasti asiat Venäjällä on tämän vallan aikana. Siinä puhuttiin siitä, kuinka oppositiota ja Putinin vastustajia ja haastajia, oli heitetty vankilaan viideksi vuodeksi ilman mitään syytä, kuinka vaalienlaskennassa oli yli 30% vaalipetos, kuinka Venäjältä ollaan hyökätty Ukrainaan ja Krimin niemimaalle tekosyyllä "Haluamme suojella siellä asuvia venäläisä" ja miten vanhoillisia Venäläiset on ajattelutavoiltaan. Kaikki nämä kamalat ajatukset yhdessä tunnin möykyssä tuntui räjyttävän pään. En vaan voi ymmärtää tuollaista järjenkäyttöä. Miksi?

Yt-neuvottelut. Tämä pyöri tänään pienenä mielessä. Työharjoittelupaikassani on nämä nyt käynnissä ja sen kyllä huomaa, kuinka paikan työntekijät on lamaissa, kun ei tiedä jatkuuko työt ja jos jatkuu niin minne asti. Siksi tämä vähän pelottaakin, että kun valmistun omalle alalleni, niin onko silloin minulle töitä tarjolla, muutakin kuin pelkkiä kesätöitä. Haluan kyllä uskoa, että tekevä löytää työtä. Otan esimerkiksi oman äitini, joka on selvinnyt peräti 11 yh-neuvottelut ja on edelleenkin samassa firmassa töissä. Hyvä äiti!

Särkänniemestä näin viimeiseksi. Päivän uutisissa sanottiin, että Tampereen Särkänniemen delfinaario suljetaan ja delfiineille etsitään jostain toisesta maasta delfinaario, mihin ne siiretään. En osaa päättää onko tämä hyvä vai huono uutinen. Kesällä viimeksi Särkänniemessä käydessäni kiinostuin tutkimaan Särkiksen delfinaariota ja kun luin siitä aika paljon eri uutisia, tuli vastaan paljon yleensä vaiettuja juttuja kuolleista delfiineistä. En koe olevani mikään eläinaktivisti, mutta voin myöntää, etten ole ikinä viihtynyt eläintarhoissa tai puistoissa. Minusta eläimen kuuluisi olla sille luonnollisessa ympäristössä. (Lemmikkieläimet on kuitenkin asia erikseen, niissä kun on niin monia rotuja, ettei kaikki enää selviäisi ilman ihmisten apua. Esimerkkinä vaikka oma rakas kissani, joka ei tykkää yhtään olla ulkoilmassa, vaan on kokonaan sisäkissa). Delfinaariossa olen lapsena joskus käynyt esityksiä kattomassa ja kyllä ne on mielenkiintoisia eläimiä, mutten liiemmin välitä siitä, että ne esittää ihmisille sirkustemppuja ja ihmiset saa sitä kautta rahaa. Mikä oikeus meillä on oikein tienata eläimillä? Minusta olisi ihanaa jos delfiinit voisi vapauttaa oikeaan ympäristöönsä, mutta en kuitenkaan sitä haluaisi tehdä. Kaksi näitä delfiineistä on jo niin kauan asunut vankeudessa ja kaksi syntynyt vankeudessa, joten ne eivät tulisi selviämään enään luonnossa. Paras vaihtoehto minusta olisi pitää delfiinit edelleenkin Särkänniemessä, mutta ilman, että nämä joutuisivat enään esiintymään ihmisille. Mielestäni Särkänniemi olisi tämän delfiineille velkaa. 

Tälläisiä iltapohdintoja tälläkertaa. Ehkä illan viimeinen kynttilänliekki rentouttaisija poistaisipäästäni kaikki negatiiviset ajatukset.

Se on suuri kurpitsa, Jaska Jokunen

Ensi viikolla vietetään suurta juhlaa. Monet kutsuvat sitä joko Halloweeniksi, Pyhäinpäiväksi tai Pyhäinmiestenpäiväksi. Itse käytän mieluiten termiä Sadonkorjuujuhla tai Kekri. Laitan tästä suuresta juhlasta pohdintoja teille ensiviikolla.

Tähän juhlaan liittyen esittelen nyt teille vähän Tenavat kokoelmaani. Aloitetaan ensimmäisistä omistamastani Tenavat kasetista Älä Pelkää Jaska Jokunen ja Vielä Kerran Jaska Jokunen.

Se on suuri kurpitsa Jaska Jokunen: Eppu odottaa innolla suurta kurpitsaa, kun muut lapset ovat lähdössä karkkien keruu reissulle. Jaskan pikkusisar Salli, joka on toivottoman rakastunut Eppuun jää hänen kanssaan ododttamaan suurta kurpitsaa. Tellu, Lippe, Amadeus, Rapa-Ripa ja muut saavat kierroksella paljon karkkia, mutta Jaskalle annetaan vain pelkkiä kiviä. Karkkikierroksen jälkeen lapset lähtevät Lipen luo Pyhäinpäiväjuhliin. Ressu on taas jahtaamassa Punaista Paronia ja käväisee myös Lipen juhlissa. Lopulta hän päätyy samalle kurpitsamaalle Epun ja Sallin kanssa. Eppu luulee Ressun varjoa Suureksi Kurpitsaksi ja pyörtyy. Salli on raivoissaan kun ei saanutkaan nähdä Suurta Kurpitsaa ja suuttuu epulle tosissaan. Seuraavana päivänä kun Jaska ja Eppu juttelevat, Jaska ihmettelee vieläkin, miten Eppu aina vain jaksaa uskoa Suureen Kurpitsaan, kun se ei kerta esittäytynytkään. Epun uskoa ei kuitenkaan kaada mikään.

Jonain päivänä vielä löydät hänet Jaska Jokunen: Jaska ja Eppu katsovat televisiosta jalkapalloa, kun Jaska rakastuu yleisössä istuvaan tyttöön. Jaska päättää etsiä työtn, niin mahdottomalta kun se kuulostaakin. He saavat tiedon ottelun katsojista ja kiertävät monen eri tytön luona. Jaska laittaa aina EPun tiedustelemaan tyttöä hänen puolestaan, mikä koituu Jaskan kohtaloksi. Kun lopulta tyttö löytyy, niin tietenkin Eppu itse ihastuu siihen, eikä Jaska saa lainkaan sanaa suustaan. 

Ovatko nämä jäähyväiset, Jaska Jokunen: Peltosten perhe, eli Tellu ja Eppu joutuvat muuttamaan pois kaupungista. Jaskalle tämä on kova paikka. He viettävät jäähyväiset ja Jaska jaa yksin. Hän kaveeraa yksinäisyyteensä enemmän Piparminttu Pipsan kanssa, kunnes heille tulee väärinkäsityksestä riita. Onneksi Peltosten isä ei viihtynyt uudessa työssään ja Eppu ja Tellu muuttavat takaisin kotiin. 

Tämä Tenavat kasetti oli ihan yksi ensimmäisiä mitä olen ikinä nähnyt. Olin silloin jotain 5-vuotias ja katsoin tätä aina perhepäivähoitajallamme. Jos sain valita videon, niin valintani oli aina Jaska Jokusia. Suuren kurpitsan syksyinen animaatio oli minusta todella kaunista Ja taas Jonain päivänä vielä löydät hänet lohdullisen surullinen (viimestä tarinaa ei perhepäivähotajani kasetilla ollut). 

Vielä Kerran Jaska Jokunen oli toinen kasetti, mitä perhepäivähoitajani omisti. Nämä kaksi ensimmäistä lyhytelokuvaa on jääneet siksi parhaiten mieleeni, vaikka minusta ne molemmat on aika surumielisiä. Viimeisintä lyhytelokuvaa en ollut siellä näistä nähnyt, mutta kun sain tämän kasetin itselleni niin ihastuin siihen syvästi.

Vielä Kerran Jaska Jokunen: Tellu on äärimmäisen rakastunut Beethoowen fani Amadeukseen ja yrittää kiinittää tämän huomion itseensä keinolla millä hyvänsä. Kun Amadeusta ei kiinosta, Tellu ottaa vinkkejä vastaan Piparminttu Pipsalta ja järjestää Amadeukselle konsertin koulu juhliin. Amadeus on aluksi imarreltu, että saa  soittaa Beethoovenia suurelle yleisölle, mutta Tellu olikin järjestänyt Jaskasta ja Rapa-Ripasta ja Ressusta bändin Amadeuksen ympärille ja heidän pitäisi soittaa rokkia. Näin Amadeus peruu keikkansa ja Tellulle ei jää muita vaihtoehtoja kuin keksiä uusi esiintyjä juhlaan. 

Se on sinun koiras Jaska Jokunen: Ressusta on tullut ihan mahdoton. Se riehuu, puree, temppuilee, varastaa ja häiritsee. Jaska saa tarpeekseenja lähettää Ressun tottelevaisuuskouluun. Sinne on matkaa ja Jaska sopii, että matkallaan Ressu yöpyy yhden yön Piparminttu Pipsan luona. Ressu pääsee kyllä Pipsan luokse, muttei matkaa sieltä enää minnekkään, vaan jää sinne sikailemaan ja porsastelemaan. Kun Jaska saa kuulla, ettei Ressu ole saapunut tottelevaisuuskouluun, vaan on jäänyt Pipsalle tämä menee hakemaan häntä. Ressu ei kuitenkaan halua tulla mukaan vaan jää Pipsalle. Pipsa laittaa ressun kunnolla kuriin ja siivoamaan koko huusholli. Lopulta ressu kyllästyy ja palaa takaisin Jaskan luokse. Ja vaikka Ressu edelleenkin riehuu ja räyhää, niin kaikilla on siltikin ollut häntä jo ikävä.

Kesä on lyhyt Jaska Jokunen: Koulu on loppu ja pitkä ihana kesäloma on kaikilla edessä, tai niin he ainakin luulevat. Tellu on ilmoittanut koko porukan kesäleirille, eikä leirille ole tultu löhöämään. Pojat kokee itsensä vähän alentuvaksi ylivoimaisesti voimakkaan tyttöjenleiriin verrattuna. Jokaisessa kilpailussa pojat häviävät ja he miettivät, mikä olisi sellainen kisa, jossa heidän leirinsä voittaisi. Lopulta he haastavat tyttöjenleirin kädenvääntömittelöön. Ressun Musta Kostaja vastaan Tellu. Miten kisassa käy, sen saatte itse katsoa. 

Rakastan Tenavia ja näsitä on luvassa vielä lisää kasetti ja sarjakuvaesittelyjä. Elämäni ei olisi enää mitään ilman Jaskaa, Ressua, Eppua, Tellua, Amadeusta, Sallia, Pipsaa, Maisaa.... 

Ja uusi Tenavat elokuva ilmestyy suomessa elokuvateattereihin 25.12. Muistakaa käydä katsomassa!

Lapsen joulu

Jouluttelua blogista löytyi valloittavan ihana haaste, joka täytyy ehdottomasti ottaa vastaan. Idea on näyttää kuva omasta lapsuuden joulusta ja kirjoittaa pieni kuvateksti. En halua haastaa suoraan ketään, mutta jos jotakuta innostaa niin lapsuuden joulukuvia olisi kyllä muiltakin upeaa nähdä.

 

Nämä kuvat olen kännykällä kuvannut suoraan perhealbumistani. Tässä kuvassa olen luultavasti 4 vuotias, joten joulu taitaa olla 1995. Istun tässä jo edesmenneen isäni sylissä ja olen ilmeisesti juuri avannut joululahjapaketista itselleni uuden ihanan Uppo-Nalle pehmolelun. Uppis pysyikin pitkään ihan suosikkilelunani. Tuosta muutama vuosi myöhemmin olimme perheen kanssa Tukholman risteilyllä ja Uppikseni unohtui sinne. Kun se kotona huomattiin purskahdin niin kovaan itkuun, että äitini soitti Silja Linelle ja he lähettvät sen meille kotiin. Uppis oli pitkään todella tärkeä. 

Minulla ei ole nykyään edes koneellani kauheasti valokuvia isästä, saatika sellaisia jossa olin hänen sylissä. Isi oli minulle aina todella tärkeä. On suuri suru, että hän joutui pois luotamme vuonna 1998. 

 Tämä kuva on varmaan vuosi kaksi edellisen jälkeen. Villi veikkaus, että on joulu 1997. Asuimme vielä silloin rivitalsosa ja omistimme tuon pitkän sukan. Olen ilmeisesti koko vuoden ollut hyvin kiltti kun paketteja on noinkin paljon minulle kertynyt. Huomatkaa myäs ihanan väriset villasukat. Muistaakseni tämä on viimeisin vuosi kun meillä kävi joulupukki kylässä ja viimeisin joulu, kun isä oli kanssamme. 

Lapsuuden jouluihini kuului vahvasti lahjat, piiretyt, punaiset vaatteet, piparit ja piparikakkutalojen teko yritykset, sekä joululaululeikit. Yksi suosikeistani oli tuolloin nissenpolkka. 

Jouluvilmejä

Talven tulon tunnistaa siitä, kun kaivan vaatekaapin kokoisesta elokuvahyllystä pohjalta jouluvideot esiin. Niitä onkin vuosien mittaan kertynyt kohtuullinen määrä. Nautin suunnattomasti näsitä jouluvilmeistä ja toivoisin, että niitä tehtäisiin enemmänkin. Jotkut ovat tärkeänä osanna jouluperinnettäni ja toiset taas todella harvinaisia. Mikki Hiiren jouluaatto kuuluu olennaisena osana omaa jouluaattoani ja The Joulukaelnteri on jokavuotinen joulun odotuskalenterini.

Disneyn tuottamista jouluviilmeistä omistan ainakin seuraavat:
Mikki Hiiren Jouluaatto
Nalle Puhin Joulu
Samu Sirkan Joulu
Disneyn Joulusuosikit
Nalle Puhin Joulu
Mikki Hiiri Joulu Ankkalinnassa
Mikki Hiiri Olipa Kerran joulu
Talven ihmemaa
Disneyn joulukalenteri
Aku Ankan joulumanteli
Kaunotar ja Hirviö Lumottu Joulu
Mutta mitä tapahtui Joulupukille
Sing a long songs: Twelve days for christmas
Sing a long songs: Verry Merry Christmas songs
Painajainen Ennen joulua

Muita ihania joulupiirettyjä vilmeilläni on:
Mauri Kunnaksen Joulupukki (tämä joka näytettiin aikoinaan Pikku Kakkosessa ja myytiin vain kirjastokäyttöön)
Ti-ti Nallen joulu
Ti-Ti Nalleperheen joulupäivä
Uppo-Nalle ja joulun odotus
Pupen jouluseikkailu
Franklinin taikajoulu
Tonttu Toljanteri (kasettillinen yksittäisiä Toljanteri jaksoja, ei varsinaisesti kalenteri)
Karvisen joulu (kasetti englanniksi ilman teksityksiä)
Tenavien joulu

Televisiosta joskus tulleita suosikki joulukalenteita dvdllä:
The Joulukalenteri
Heinähttu ja Vilttitossu Joulunjäljillä

Joului elokuvia mitä omistan:
Love Actually
Joulutarina
The Grinch
Lumiukko (lyhytelokuva)
Joulupukki ja Noitarumpu
The Elf
Matkalla Beetlehemiin
Barbie Joulutarina

Joistain näsitä on tulossa tänne tai Elokuvalippujen puolelle tarkempaa postausta, mutta kaikki ajan kanssa. Joka joulu en saa edes katsottua puoliakaan näsitä, kun on kaikkia niin paljon. Toivottavasti tästä saitte hyviä ideoita  katsottaviksi jouluelokuviksi.
Onko teillä jotain suosikki jouluelokuvia, joita haluaisitte suositella?

Aamupakkasta

Eilenaamuna herätys oli 6.30, kuten joka päivä tällä viikolla. Katsoin mittarista lämpöasteita ennen työmaalle lähtöä ja olin positiivisella tavalla hämmentynyt. Jo nyt -4 pakkasta. Tämä saa minut jo odottamaan lumen tuloa. Nahkatakki kelpaa vielä aamulla hupparin kanssa, mutta minun harmikseni tuo aamupakkanen ja päivälämpötilat sitten eroaa ihan liikaa, kun siinä 16 aikaan töistä tullessani on jo kuuma. En pidä tämmösistä vaihteluista. Joko on kylmä tai sitten ei.

Viime vuoden ensihuurua

Jouluinen oli blogissaan saanut Liebster award haasteen, johon nyt tartun. MInusta on kiva ottaa vastaan näitä haasteita, varsinkin tämmösinä vähän väsyneinä hetkinä, kun en keksi mistä kirjoittaisin. Onhan noita elokuva/video/lelu/kirja juttuja täällä koneella odottamassa, mutta en saa aikaiseksi kirjoittaa niitä aina puhtaaksi, varsinkaan näin väsyneenä. Olen jotenkin ollut todella uupunut viimeisen viikon ajan, johtuen varmaan siitä, etten osaa sanoa töille EI ja sitten menen hommiin niinä suunitelluina vapaapäivinä. Nyt tulevan sunnuntain pidän varmasti vapaana. Olen luvannut sen itselleni.

1. Piparkakku on parasta...
A. Kahvin B. Glögin C. Aurajuuston D. Jonkun muun kanssa, minkä? E. Ihan sellaisenaan


D. Jonkun muun, eli kaakaon kanssa

2. Mikä on ollut paras jouluyllätys ikinä?
Hyvin vaikea sanoa. Avomies antoi viimejouluna Aleksi Mäkelä Collection elokuvaboxin joululahjaksi, jota en todellakaan osannut odottaa. Olin samaa boxia etsinyt jo vuosia. Yleensä paras jouluyllätys joka vuosi on se, että joulun on lunta ja mieluusti kunnolla. 

3. Omistatko joulusukan?

Meillä taitaa olla muutama ommeltu joulusukka, mutta minulla on semmonen kaunus kuusenvärinen pikku pussukka, johon sitten saan aattona nimipäivälahjani. Eevan ja Aatamin lisäksi aattona vietetään myös Eveliinan nimipäivää, mikä on toinen nimeni. Tapana on saada nimipäivälahja heti aattoaamusta, kun muut lahjat avataan vasta illalla.

4. Paras vinkki joulusiivoukseen?
Kotisiivousta työni tehneenä voin sanoa vinkiksi, että tehkää siivous mahdollisimman nopeasti, pintapuolisesti ja yksi huone kerrallaan. Mittään kaappeja ei tarvi kuurata sisältä, riittää kun pyyhkii tahrat ulkopuolelta.

5. Leivotko jouluksi/jouluna?
Piparit ja tortut teen joka vuosi itse ja joskus innostun kokeilemaan jotain tryffeliä tai vastaavaa. Viime vuonna appiukko sai itsetehtyä suklaanugaata lahjaksi.

6.  Oletko hankkinut jo jotain jouluista tänä syksynä, mitä?
Lahjoja olen jo hankkinut ja muutaman kuusenkoristeen löysin ilmatteeksi. Ikeaan haluaisin päästä pyörähtää ettii koristeita. Jouluvalon pöydälle ostin jo kesällä kirpputorilta, puinen jota ei ole onneksi maalattu. Haluaisin laittaa sen jo esille, mutta maltan vielä hetken.

7. Oletko tehnyt jo jotain jouluista tänä syksynä, mitä?
Olen jo muutaman jouluvideon katsonut, laittanut villasukat jalkaan ja kuunellut joululauluja.

Viime joulun rauhottumishetki

8. Paras asia jouluun valmistautumisessa tai joulun valmistamisessa?
Sen tunnelmointi ja odotus. Voi vain nauttia siitä, eikä tarvi stressata kun aloittaa kaiken ajoissa.

9. Mistä saat ideat joululahjojen hankkimiseen?
Lahjan saajan harrastuksista pääasiassa. Joiltain saatan kysellä vähän että mitä toivoo, muuten tahdo suoraa vastausta vaan jotain laajempaa. Siskoni sanoi, että hän haluaa jotain nostalgista. Se on hyvä määritelmä, sillä se on tarpeeksi laaja alue, mutta tarpeeksi tiivis, että keksin helposti annettavaa.

10. Lähetätkö joulukortteja? Itsetehtyjä vai ostettuja?
Ainakin muutaman kortin lähetän ihan postin kautta, mutta suurimman osan annan suoraan käteen. Rakastan joulukortteja (postilaisen tyttönä tietenkin). Teen lähetettävät kortit itse, mutta pidän paljon myös ostetuista. Tai tietty riippuu minkä näköisiä ovat.

11. Millaiselle jouluaiheiselle kurssille menisit jos olisi mahdollista? 
Joululaulujen kirjoittamista haluisin kokeilla, onkohan siihen jotain kursseja olemassa?

Minulla on valkoinen puku

Lokakuu on alkanut väsyneenä ja rauhallisena. Yleensä lokakuu on suosikkikuukauteni, toivon että niin käy myös tänä vuonna. Pakko myöntää, että minua hiukan jännittää, sillä maanantaina aloitan uudessa työssäoppipaikassa jouluun asti. Jännittää pidänkö työstä, sillä tämä koskee nyt juuri alaa mille valmistun. Ekan viikon saan tehdä kyseisessä paikassa vielä oman alan töitäni, sitten on viikon syysloma, jollon myös paiskin hommia ja sitten alkaa se jännitävin osuus. En yleensä ole pitänyt vuorotöistä ja minua hiukan stressaa jo valmiiksi se, etta alanko siitä stressaamaan. ÄÄH! En haluaisi alkaa, sillä halaun nauttia syksyn kauneudesta sne viimeiseen pisaraan saakka ja tehdä jouluvalmistelut ihan rauhassa, kuten aina. Pyrin siihen, stressittömyyteen. Nautiskeluun. Olemiseen. Minä menen sinne oppimaan, en ole valmiiksi paras. Voin esittää toiveita työvuoroista ja muutama päivä on jo valmiiksi vapaana. Marraskuussa on Nenäpäivä, jota olen jo vuoden odottanut, sillon tavataan Ylen Mediapoliksella. Kohta on joulu ja lahjat on suurimmalta osin hankittu. Ei pitäisi stressata, sille en saa antaa valtaa.
Kun katson näitä sumuisia kuvia, tunnen itteni hyvin tyyneksi. En tiedä miksi, ehkä se sumu voi viedä stressini pois.

Sain Liebster Award tunnuksen Johannalta blogista Joulu Mimmin luona. Kiitos tunnustuksesta. En laita tätä kuitenkaan enempää jakoon, mutta jokainen toki saa ottaa samat kysymykset itselleen vastaan jos vain haluaa (oikeastaan tämä haaste oli suunnattu tuonne Elokuvalippuja puolelle, mutta haluan pitää sen puhtaasti elokuviin ym. keskittyneenä blogina)

1. Mikä oli parasta kesässä 2015?
Tähän olisi helpompi vastata mikä oli paskinta kesässä 2015, sillä niitä asioita löytyy ja rutkasti. Olin kesän niin paskassa työyhteisössä, että sain siellä paniikkikohtauksen. Lähin esimies ei kunnioittanut työtäni yhtään, vapaatoiveitani ei kuunneltu lainkaan, sain hitosti arvostelua ja vähättelyä ja joka päivä oikein annettiin ymmärtää, etten ole tervetullut siihen yhteisöön. Mainitsin tästä pääpomolleni, jonka kanssa tulen hyvin juttuun. Tämä vei asian edemmäs ja tämä pääkiusaajani, eli siellä oleva lähin esimieheni sai potkut. Opetus: älkää kestäkö paskaa, vaan tehkää jotain sen poistamiseksi.
Noin muuten kesä meni kylmästi kotona pelaillessa. Juhannuksestakin jäi ikävä maku, kun anoppilaan saapui kuokkavieraita rakin kanssa, vaikka tietää isäntäväellä olevan kissa. Kukaan ei ymmärtänyt koirapelkoani, kun sen annettiin vain riuhtoa vapaana. Onneksi appiukkonikaan ei kyseisestä porukasta välittänyt ja sanoi, että noitahan ei jatkossa tule meiän juhannusta pilaamaan.
Kesän ainoa kohokohta oli Popeda Tammerkosken sillalla ja sielläkään kaikki ei mennyt kuten piti. Lauluaja Pate Mustajärven ääni ei kuulunut lainkaan kunnolla teltan sivuosiin, lienee sitten mikissä ollu joku vika. Ne soitti Kersannti Karoliinan. Se oli kiva. Elokuussa pystyi uimaan järvessä, sekin oli kiva. Siihen se kesä sitten menikin. Syksyn aika (elokuusta etiäppäi) on sitten ollut paljon nautinnollisempaa, vaikka vapaaa-aikaa ei olekkaan ollut yhtä paljon.

Costello Hautamäki kesällä 2015 Tammerkosken sillalla

2. Minne matkustaisit, jos voisit matkustaa minne vaan?
Pariisi on yksittäinen suosikkikaupunkini. Haluan sinne aina uudestaan. Lontoo on nyt ollut mielenkiintoisimpana päässäni, mihin haluisin kaupunkina matkustaa. Varsinkin kun siskoni juuri muutti Britteihin. Jenkeissä haluaisin käydä New Yorkissa ja Los Angelesissa. Muutenkin oisi hienoa kiertää Yhdysvaltoja. Etelä-Amerikan valtiotkin olisi kiehtovia, kuten myös Japani, Kiina, Thaimaa, Kreikka, Islanti ja Saksa.
Juuri Harry Potterit luettuani haluisin kyllä Tylypahkaan ja näin kauniina syksynä olisi ihanaa myös päästä Muumilaaksoon, maistamaan kuinka Muumimamma tekee ison aterian ennen talviunille menoa.

Muumilaakso on niin kaunis talvella

 3. Mikä on ollut elämässäsi ihanin asia?
Rakkaus avomiestäni ja kaikkia läheisiäni kohtaan.

 4. Onko sinulla lemmikkiä, mikä?
Lapsuudenkodissani asuu rakas Noki kissani. Noki on jo vaha herra, musta kuin yö ja ihana silitettävä kollikattini. Luonteeltaan Noki on hyvin ujo ja rauhallinen, kehrää äänekkäästi ja tykkää valtavasti pitkistä silittelyhetkistä. Silittäessä hän ei kuitenkaan ikinä pysy paikallaan, vaan vaihtaa asentoa aina kun mahollista. Yleensä Noen mielestä paras silitysaika ja paikka on aamuyöllä, kun olen menossa nukkumaan, pimeässä keittiönpöyällä äidin eilisen Kalevan päällä.

Siinä se on. Äitin oma rakas.

 5. Oletko oppinut jotain isovanhemmiltasi tai muilta iäkkäämmiltä henkilöiltä? Mitä?
En muista mitään suuria opetuksia isovanhemmiltani saaneen. Eivät he koskaan sanelleet mitään elämänohjeita, vaan yleensä kannustivat valinnoissani. Ukki opetti minut pelaamaan tuppea ja casinoa, se on varmasti iteleni tärkeimpänä jäänyt mieen. Meidän yhteinen asia ja kiinostuksen kohde oli kortinpeluu, mistä molemmat tykättiin valtavasti. Olin silloin jotain 8 vuotitas. 

6. Aiotko hankkia joulukalenterin? Millaisen?
Sisko sanoi tuovansa Briteistä jonkun kivan suklaakalenterin. Veikkaan että se on jokin Disney aiheinen. Postista aion hankkia jonkun kauniin paperikalenterin ja minulla on kankainen joulukuusikalenteri, johon sisareni on joka päivälle tehnyt pieniä lahjoja. The Joulukalenteri ja Heinähatun ja Vilttitossun joulukalenteri ovat sellaisia televisiojoulukalentereita, joista katson taasen jakson per päivä. 

7. Milloin teillä alkaa joulutohinat?
Eiköhän se voineen laskea alkanut jo. Olen kaivannut muutamat vanhat joululehteni esille ja videohyllyyni päälimmäiseksi laittanut jouluvideoni. Muutaman Disneyn jouluvideon olenkin jo katsastanut ja kaappikin pullottaa jo paketoimattomista joululahjoista. Alotan tälleen suht rauhallisesti, mutta marraskuun puolivälissä jo varmasti alkaa ekan tortut ja piparit meiän uunissa paistua. Heti joulukuun alussa laitan kaikki koristeet esille. Laittaisin aiemminkin, mutta avomieheni pitää sitä liian hössötyksenä. Joululauluja olen kuitenkin jo kuunnellut salaa häneltä.  

Viime vuonna tekemiäni joulukortteja

 8. Katseletko Linnan juhlat?
En mitenkään aktiivisesti. Saatan vilkuilla televisiosta, ellen sitten ole töissä. Kun Linnan Juhlat pidettiin Tampere-talossa olin töissä siinä lähistöllä ja lähdin kotiini juuri hetkeä ennen kuin mellakat puheksivat. Kävelin nimittäin suoraan Hämeenkatua pitkin vanhalle asunolleni ja kun avasin tv:n niin hyvä ettei minua melkein näkynyt uutiskuvissa, niin takanani he olivat kulkeneet.  

9. Vietetäänkö teillä pikkujouluja?
Lapsena vietettiin niitä aina. Kutsuttiin niitä pikkujouluiksi, vaikka ne oli enemmänkin illanistujaiset. Sellaisia yleensä tehdään vähän ennen aattoa. Työpaikan pikkujouluissa olen joskus käynyt. Luokkalaistemme kanssa oltiin viime vuonna pikkujouluissa viinitilalla, sitten keilaamassa ja lopulta yökerhossa. Eiköhän tänäkin vuonna jotain vastaavaa keksitä.

10. Mikä on hauskin joulumuistosi?
Ei ole mitään, mikä nousisi muiden yläpuolelle. Paras joulu on sellainen, että kaikki sujuu kuin pitääkin. Rakastan koko sitä aikaa, sen odotusta ja tulemista ja vähän haikeaa lähtemistä. Ihaninta on aattoaamuna katsoa Joulupukin kuumaa linjaa, juoda kaakaota ja lukea joulukirjoa, kun odottaa Lumiukkoa. Sitten käyn talvisella kävelyllä (paitsi jos ei ole lunta, sitten en astukkaan ulos), saunassa, syön hyvin, katsoa videolta Mikki Hiiren jouluaatto ja siiten odottan Samu Sirkan alkamista, sillä silloin mellä avataan lahjat ja kaikkein kivoimpia on aina yllätyslahjat. Ennen pidin joulun loppumista kauhean haikeana, mutta nyt sekin on muuttunut, kun saan osallistua appiukkoni järjestettäviin uuden vuoden juhliin. Siellä on komeat raketit joka vuosi.

11. Mikä sinulle on joulussa tärkeintä?
Tunnelma, rauha ja rakkaus. Aineellisista tavaroista vielä avaamaton, erikoisen muotoinen lahjapaketti, suklaa, kynttilät, Vesa-Matti Loirin laulama Tonttu - laulu ja Disneyn lyhäri Once Upon a Winter Time.

P.S. Postauksen nimen keksi avomieheni, kun pääni löi tyhjää. Se ei liity mitenkään tekstiin ja sopiikin siksi niin hyvin tän sekasotkun nimeksi.