Aku Ankan Joulumanteli

Tämä Disneyn jouluinen lyhytelokuvakokoelma minulla on ollut aikoinaan vhs-kasetilla, mutta nykyään se on dvd muodossa. Lyhäreiden välissä ei ole mitään välikuvaa, vaan ne ovat ihan peräkkäin.

Aku Ankan Joulumanteli dvd:n kansi

Joulupukin paja
Yksi klassisimmista ja ensimmäisistä lyhäreistä mitä muistan Disneyltä.
Lapsena ihmettelin aina miksi tonttu osoitti joulun olevan 25. päivä, kun loogisesti lapsena joulu oli itelle tietty aatto eli 24 päivä. Tykkään tonttujen samantyylisestä olemuksesta ja vatteista. Tässä on niin kaunista ja ihanaa vanhaa animaatiota. Olen katsonut tämän aiemmin aina Mikki Hiiren jouluaaton perästä, mutta tällä dvdllä lyhäri menee jotenkin nopeampaa tahtia, ihan kun se pyörisi pikakelauksella. Joulupukin lukemat kaksi kirjettä on heti rimmaavia ja kun lopulta päästään tonttujen pajaan, siellä on tosi paljon ihmeteltävää. Shakkilauta maali olisi kyllä aika veikeä saada oikeasti nähdä. Menevä ja rytmikäs musiikki sopii erinomaisesti. Tuollaisen lahjojen liukuhihnatyöskentelyn katsominen on nautinnollista, kuten keinuheppojen. On niin sopivaa kun tontut työskentelevät musiikin rytmin mukaan. Tässä versiossa on kuitenkin leikattu pari kohtausta pois: joulupukki saa suoraan lelu testattavakseen lentokoneen. Alkuperäisessä lyhärissä hän saa ensin nuken, jota opettaa sanomaan mamma ja sitten mustan nuken, joka osaa sana pappa. Luulisin että mustan nuken takia kohtausta on liekattu tästä pois ja muistakin uusista julkaisuista (ainakin Walt Disneyn joulusuosikit videolta). Joissan on myös leikattu, ettei lentokone menis pukin suuhn ollenkaan. Valmiitten lahjojen paraati säkkiin mentäessä on mitä upeinta katsottavaa. Nooan arkki saa aina ihailuni, kuten myös pikku kiinalaisnuket ja viimeisenä hyppäävä vieteriukko. Pukin lähtö on komeaa katsottavaa. Tämä Silly Symphony on todella täynnä mielikuvitusta ja niin rikastuttavaa huumoria, että siksi pidän siitä paljon enemmän, kuin suht arkisesta Aattoillasta.

Joulupukin maa

Aattoilta
Aattoilta on jatkoa vuotta aikaisemmin tehdylle Joulupukin paja Silly Symphonille. Minusta on aina ollut hiukan hassua kun, nämä on tavallaan väärinpäin Mikki Hiiren Jouluaatto videolla, josta olen nämä ensikertaa nähnyt. Tarinassa näytetään lastenkoti, jonne Joulupukki on tuomassa lahjoja ja laittaa siellä kuusta pystyyn. Kaikki lahjat siellä leikkii pukin kanssa aina siihen asti, kunnes lapset herää. Pukki ehtii onneksi juuri ja juuri pois alta, kun lapsilauma kirmaa paikalle. Ihan pienin poika, jolla on peppu paljaana käy katsomassa takkaa, mistä pukki on juuri lähtenyt. Hänen kasvonsa suttaantuu noesta. Kun muut lapset saa paketeistaan leluja, niin tämä peppupoika saa itselleen suloisen mustan karvakoiran, joka nuolee hänen naamansa puhtaaksi (Tämä kohtaus on muuten leikattu tästä lyhäristä pois, varmaan rasistisuuden takia). Lopulta kaikki yhdessä ikkunasta vilkuttaa joulupukille. Jotenkin pidän tätä vähän tylsänä lyhytelokuvana, verrattuna Joulupukin pajaan. Tämä tuntuu menevän hitaampaa vauhtia. Näitten Silly Symphonien välillä on vain vuosi eroa valmistumisajassa, joten Joulupukin ulkomuoto on pysynyt samanlaisena ja muutenkin animaatioden tyylistä huomaa näiden kuuluvan samaan sarjaan. Kuusen koristelu kaivinkoneella on kaunis ja värikäs yksityiskohta ja kuusi kasvaa ihan itsestään. Tykkään erityisesti valkoisista kirlantereista ja tekolumesta mitä kuuseen suihkutetaan. Pukki on hauska kun se soittaa pienolla sormet ihan ristissä vikan nuotin.

Lapset heräsivät, äkkiä paketteihin

Onnekseni näiden kahden Silly Symphonyn suomiääänet on samat kuin Mikki Hiiren Jouluaattovideossa (vuodelta 1987). Aku Ankan joulumanteli julkaistiin vuonna 2000 Vhs-kasetilla ja dvdllä.

Liukkaalla jäällä
Tämä on vähän vanhempaa Mikki Hiiri lyhäriä, mitä itse tulee harvoin katsottua. Tykkään paljon  ulkokuvista ja luisteluliikkeistä, mutta muuten tämän ajan lyhäreiden huumori ei naurata. Liukkaalla Jäällä on tunnelmallinen animaatiotyylinsä ja musikkinsa takia, ei niinkään hauskuuden. Hessun pilkkijutut ja Pluton yritykset luistella olisin jättänyt tästä kokonaan pois ja pitänyt vaan Mikin ja Minnin ja Akun luisteluhuvituksena. Ihan ensimmäinen kuva, jossa näytetään luistelevia Ankkalinnalaisia on kaunis. Tästä lyhäristä jotenkin minulla tulee nykyään aina mieleen laulu Winter wonderland, kun Disneyn Very Merry Christmas Songs Sing Along Songs kasetissa tästä on kuvitus kyseiseen kappaleeseen. Aloin jotenkin jo kaipaamaan sitä kappaletta tähän taustalle.

Mikki ja Minni luistelemassa

Kaukkukarnevaali
Olen lukenut tämän tarinan sarjakuvana ennnen lyhäriä nähtyäni ja tykkään niin suunnattomasti tästä ajatuksesta, että kaikki koko maailmassa on tehty karkista, piparista, kausta ja muusta makeasta. En kyllä ihan ymmärrä mikä tästä tekee jouluisen, mutta karnivaaliteeman takia se vähän edes sivuuttaa aihetta.Tämän tyylisiä animaatioita on paljon Kilpikonna ja Jänis videolla. Kakkukarnevaalia  katsellessa kuola valuu jo niin namnam. Piparipoika on kekseliäs, kun saa Piparitytön koristeltua kunnolla. Tykkään kamalsti tästä laulusta, sen rytmistä ja sointuvista sanoista. Ja kuinka ihanan värinen mekko uudelle kakkukuningattarelle tulee, tuo turkoosin ja sinisen ja valkosen sävy. Kun Kakkkuningatar nyt hänestä valitaan niin sittenpä alkaa jännempi osuus eli kuningas kuningattarelle. Ehdokkaat esiintyy, mutta kaksi karkkivakkua, äidin leipomat pullat, kaunokaiset tortut, pirulliset siirappikakut, hassut cupcaket, eikä rommiset kännikset muffinssit houkuta kuningatarta. Aika epäileyttävää muuten, kun kuvataan ihan juopuneita hahmoja Disneyllä. Todella harvinaista. Piparkakkupoika ihan sattumoisin pukeutuu kuninkaaksi ja siinähän on jo kuninkaallinen karkkipariskunta.

Tuleva kakkupariskunta

Pluton joulupuu
Varmasti kaikista Disnyen joululyhäreistä yleisin, silä tämä esitetään jokainen vuosi Samu Sirkan joulutervehdyksessä ensimmäisenä. Tosin, kun katson tämän siitä niin avaan omat lahjani, joten se on hauras hetki minulle. Tämä on kiva lyhäri, mutta Tiku ja Taku eivät koskaan ole suosikkihahmojani olleet. He ovat niin ilkikurisia ja sotaa lietsovia. Lumen määrä ulkona on ihana ja kun päästään Mikin asuntoon, niin kyllä siellä on kaunista. Pakko myöstää, että Antti Pääkönen Mikkinä on yllättävän samankuulonen kun alkuperäisääni animaatiossa. Pääkkönen saa äänensä juuri oikean korkealle. Tikun ja Takun kävely joulupuussa on varmasti suosikkikohhtani, kuusi näyttää siellä niin kauniilta ja värikkäältä. Tälle dvdlle lyhäriä on kyllä milestäni remasteroitu liikaa, sillä tästä on tavallaan se animaation kaunis rosoisuus ja kotikutoisuus kadonnut, mistä pidän suunattomassti. Lopun yhteislaulu on kaunis näky, kun muut ystävät on rivissä ulkona.

Joulukuusen sisällä

Suuri lumisota
En pidä sotaisista lyhäöreistä. Yleensä ne on Tiku ja Taku vastaan joitain tai sitten rajut ankanpojat vastaan Aku. Niin myös tässä Suuressa Lumisodassa. Animaation kauneus on sen lumisuus ja talvisuus ja kylmän tuntemus, mutta kun tämä on niin väkivaltainen ja veljenpojat ovat ilkietä. Tätä on kuulemma joskus ennen näytetty Samu Sirkassa, mutta sitten käsittääkseni juuri tämän väkivaltaisuuden takia vaihdettu muuksi. Tämäkään ei varsin jouluinen ole, mutta auttaa kyllä tunnelmointiin, varsinkaan jos ei ole lunta ympärillä. Pidän enemmän Tupusta, Hupusta ja Lupusta kun he tekevät kilttejä Sudenpennun töitä, kuin ovat ilkeitä viikareita.

Ankanpojat kiusaamassa Aku setää

Ferdinand härkä
Tämä kokoelma on siis itselläni ollut alunperin videona ja jo lapsena ihmettelin, että miksi ihmeessä näinkin kesäinen lyhytelokuva on laitettu joulukokoelmalle. En ymmärrä mitään yhteyttä härkätaisteluihin ja jouluun. Lyhäri itsessään on ihan hyviä. Ferdinand on rauhallinen härkä ja sen ainoan kerran kun tämä juoksee nopeasti, hän saa amipaisen kankkuunsa, niin on miehiä etsimässä härkiä härkätaisteluihin. Eihän Ferdinand siellä tietenkään mittään tehnyt ja härkätaistelijat nolosti itkeä vollottvat, kun eivät saaneet esitellä kykyjään. Jukka Rasilan ääni sopii rauhalliselle kertojalle, hän puhuuu tässä niin toimivassa rytmissä. Ferdinand on kyllä ihana härkä, tekee juuri sitä mitä tahoo, eli istuu vain ja haistelee kukkia. Miksä siinä, jos tulee siitä iloiseksi.

Ferdinand härkä

Viikonloppua

Viimesen 7 vuotta kun olen ollut työelämässä, olen aika paljon tehnyt viikonloppuvuoroja. Silloin kun työelämäni aloitin niin ne ei aluksi haitanneet, mutta nyt jo kaipaisi sitä että työt tehtäisiin arkena ja viikonloppu olisi sanansa mukaisesti viikonloppu. Pahaan olooni olen nyt hakenut apua lääkäriltä ja onneksi sinne pääsen huomenna uudestaankin. Tämän viikonlopun olin toivonut aikoja sitten vapaksi ja se kannatti.

Viikonloppu alkoi Arnoldsin ihanalla pinkillä donitsila

Olen tänä vuonna osallstunut kolmeen lahjanvaihtorinkiin: Joulun Taikaa foorumiin, Salaiseen Jouluystvään ja Joulukissaan. Joulukissan lähetystiedot sain vasta tänään, mutta Joulun Taikaa paketti, sekä Salaisen Jouluystävän ensimmäinen paketti saapuivat juuri sopivasti viikonlopuksi.

Nämä yllärit olivat Joulun Taikaa paketissa Salaisen Tontun lähettämänä. Juuri tuona päivänä minun oli kamalasti tehnyt mieli kyseistä Suomi suklaata ja hyväähän se oli. Mitäs muut paketit sisälsivät?

 Suklaan lisäksi sain Muumi piparkakkumuotteja (joista Mörkö on erityisen hieno), sydänheijastimen (joka on varmaan itsetehty), sekä kissapallon. Aku Ankka kortti kruunaa kaiken ja sopii hyvin tähän joulun edeltävään aikaan.

Salaisen Jouluystävän paketin sisältö taas oli tämmöinen:

 Pussi Pukkisuklaata (joka odottaa vieläkin syömistään), Suomenlippupaketin tuikkuja (itsenäisyyspäivä kynttilöiksi), kauniita servettejä, suloisen kissakortin sekä ihanan valolampun ja siihen paristoja. Pettereita oli sen verran paljon mukana, että riittää meidän telkkarin kaukosäätimeenkin, sillä juuri nuita pieniä se tarvitsee.

Tämmöinen lamppu siis on ja kun valon laittaa päälle, niin tuo teksti ja tähdet kyllä näkyvät kauniisti.

On ollut ihana viettää viikonloppua mieheni ja Boriksen kanssa. Boris onkin meidän perheessä ainoa joka tänään viettää isänpäivää, sillä Boris on Pikku Myy nimisen kissaneidin isukki.

Hyvää isinpäivää Boris

Perjantai-iltana käytiin avomieheni kanssa Neljän Ruusun konsertissa paikallisessa tanssiravintolassa. Aivan loistavan setin soittivat ja entistä enemmän olen kyllä Neljän Ruusun musiikista alkanut pitää. Yhtyeellä on hienoja sanoituksia biiseissään ja monet kappaleet ovat koskettavia.

Neljän Ruusun tunnelmissa

Tähän Neljän Ruusun Veri kappaleeseen on hyvä lopettaa. Rauhallista isienpäivää ja toivottavasti muillakin oli yhtä ihana viikonloppu kuin täälläkin.

Uimaan

Opin uimaan siinä 5-6 vuotiaana. Kotitaloni lähettyville avattiin juuri nuihin aikoihin uimahalli ja taisin olla ensimmäisten joukossa, jotka siellä kävivät uimakoulun. Innostuin vedessä olemisesta heti ja kyseisessä uimahallissa vietinkin paljon aikaani, sillä kodimme lähettyvillä ei ollut hyvä uimapaikkoja. Muutaman kerran kesässä saatoin kaverin porukoiden autokyydillä päästä järveen uimaan, mutta se oli todella luksusta. Mökilläkin tykkäsin aina käydä juuri siksi, että siellä on lampi.

Luonnovesissä kun en lapsena päässyt uimaan, niin näin aikuisena olen sen takaisin ottanut. Melkein mikä tahansa jorpakko kelpaa uimavedeksi minulle, kunhan ilma on lämmin. Toukokuussa olen talviturkin usein heittänyt ja jos en silloin niin viimestään juhannuksena. Elementtini on kyllä tuli, mutta sen vastakohtana vesi on kanssa hyvin lähellä minua. Nämä kaksi elementtiä ovat minussa paljon voimakkaammin esillä, kuin maa ja ilma. Kylpylöissä olen suhteellisen vähän käynyt. Viihdyn niissä kyllä, mutta jotenkin niissä on liian vähän virikkeitä minulle. En jaksa vaan lillua tuntikausia porealtaassa, vaan kaipaan actionia. Yksi syy myös miksi kylpylät ei ihan vetoa on se, että kun kuitenkin joudun niissä ilman silmälaseja haahuilemaan, niin niiden visuaalinen anti jää minulle aika vajaaksi. Uimahallit ovat paljon yksinkertaisempia sisustukseltaan.

Laituri suoraan Näsijärveen

En ole koskaan uinut kilpaa, vaan uintiharrastukseni on enemmän tullut tuosta vedessä leikkimisestä. Alakouluikäisenä kävimme noin kerran viikossa kavereitteni kanssa uimassa, sillä kallista se ei ollut. Lapsilippu maksoi noin 10 markkaa ja myöhemmin 2 €uroa. Silloin uimahallissa laskettiin korkeasta liukumäestä, kilpailtiin erilaisten pellehyppyjen muodossa, koitettiin heitellä lentopalloa, leikkiä Tarzania altaa yläpuolella olevalla köydellä, lautailtiin uimahallin lautoilla, tehtiin esteratoja, heiteltiin rengasta ja teimme toisillemme vesikierroksia niin, että yksi istui uimarenkaan sisällä. Viimeisimpänä mentiin aina luvatta monitoimialtaaseen, sillä sinne oikeasti sai mennä vain yli 12-vuotiaan kanssa. Eipä meitä sieltä pois häädetty ja tykästyin kovasti näihin poreileviin altaisiin.

Ruusun Aikaa sarjan jaksosssa Samaa Tussia Marja (Riitta Räty), Esko (Jukka Puotila) ja Roope (Pauliina Sykkö) ovat kanssa uimahallissa.

Yläasteelle päästyäni alkoi oma kehon näyttäminen hävetämään uimahallissa, eikä sellainen lapsenmielinen puuhailu ollut enään soveliasta. Niimpä uiminen jäi pitkäksi aikaa. Vasta muutettuani kotoa pois olen jälleen innostunut uimisesta ja nykyään kyllä ihan pyrin kerran viikossa altaaseen päästä pulahtamaan. Harmikseni tuolla lähiuimahallissa on vähän ihmeellinen tuo pukuhuonesysteemi, sillä siellä on erillinen koppi, jossa vaatteet täytyy vaihtaa ja sitten yleisesti koppi johon ne pistetään säilöön. Pidän enemmän miesten puoli ja naistenpuoli systeemistä uimahalleissa. Pukeudun kait liian leveästi, mutta synkässä kopissa vaatteitten vaihtaminen ei minua kummosesti innosta. Saunassa kuuluu käydä ennen ja jälkeen altaaseen menon ja nykyään uimisrutiinini on 500 metriä rintauintia, 500 metriä vesijuoksua ja vielä sama uusiksi. Tähän perään otetaan rentoutus seremoniat, eli porealtaat ja erkoissuihkut jos sellasia on, sekä lämmin ja kylmävesialtaat. Kyllä yhdelle uintikerralle minulla saattaa kaikkineen mennä se 3 tuntia, joten aikaa vaatii.

Unelmieni uimahalli on sellainen jonne sisäänpääsy olisi muutaman euron. Siellä on perusaltaiden lisäksi kylmäallas, poreallas, ulkoallas, järvivesiallas (eli sellasta ei niin kloorista vettä ja vähän viileämpää), teemoitetut saunat, altaiden vierellä vihreitä kasveja, ratatemppuallas (myös aikuisille), matalat hyppypaikat, jokin semijännä liukumäki sekä naisten ja miesten omat pukuhuoneet. Sisäänkäynnin yhteydessä olisi hyväntasoinen oikea kahvila ja kioski.

Nämä Lasse kirjat on kyllä uimisen jälkeen "se" juttu

Minulla on muutama juttu, mitkä uimahalleissa käynneistä tulee aina mieleen. Nimittäin uimahallissa uidessa alkaa tehdä älyttömästi tehdä mieli lukes vahoja Lassre kirjoja, joissa myös välillä käydään uimassa. Toinen juttu mitä hallin jälkeen tekee aina mieli on pelata Barbie Super Sport peliä ja sen lumilautailukenttiä. Tämä on jostain tuolta lapsuudesta niin iskenyt päälle, aina siellä monitoimialtaassa kun katteli pihalle pimeisiin ikkunoihin tuli hinku päästä tätä peliä pelaamaan. Tähän kanssa liittyy se, että uimahalleissa pitää käydä syksyllä/talvella ja kotia lähtiessä pittää olla pimeätä.

Barbie Super Sport pelissä voi lumilautailla tai rullaluistella. Jokaisen kentän jälkeen lyhyessä videoklipissä barbiet zemppaavat sinua sanomalla "Me ollaan parhaita". Tämän kolmerataisen lumilautalukentän jälkeisessä videossa nähdään ihana talvimaisema, kun ollaan hiihtohissin kyydissä. (Jos siis valitsit alussa barbisi oikein)

Tänään kävin uimassa. Lassea en ole vielä illalle lukenut ja Barbie Super Sport odottaa tossa vieressä. Vähän herkkuakin hain, sillä tekeehän tuo uiminen nälkäiseksi. Viime viikolla käväisin Ikealla hakemassa tuikkuja ja niitä poltellessa on hyvä talvea taasen odotella. Ikeasta ei joulukoristeet mukaan nyt lähtenyt, mutta muutamia nättejä asetelmia siellä oli esillä. Uutta joululehteä olen kanssa harkinnut ostavani, mutta sitä kun selailin kaupassa niin koin, ettei se ole hintansa väärti. Tori.fi sivulta löysin vanhoja joululehtiä myytävänä ja 3 kpl vanhoja lehtiä sain samalla hinnalla mitä tämä uusi lehti olisi maksanut kaupassa. Mahtava löytö  ja nyt vain odotellaan postia saapuvan.

Joulumieltä meille tuokaa

Ikean kuusi