 |
| Aku Ankan Joulumanteli dvd:n kansi |
Yksi klassisimmista ja ensimmäisistä lyhäreistä mitä muistan Disneyltä.
Lapsena ihmettelin aina miksi tonttu osoitti joulun olevan 25. päivä, kun loogisesti lapsena joulu oli itelle tietty aatto eli 24 päivä. Tykkään tonttujen samantyylisestä olemuksesta ja vatteista. Tässä on niin kaunista ja ihanaa vanhaa animaatiota. Olen katsonut tämän aiemmin aina Mikki Hiiren jouluaaton perästä, mutta tällä dvdllä lyhäri menee jotenkin nopeampaa tahtia, ihan kun se pyörisi pikakelauksella. Joulupukin lukemat kaksi kirjettä on heti rimmaavia ja kun lopulta päästään tonttujen pajaan, siellä on tosi paljon ihmeteltävää. Shakkilauta maali olisi kyllä aika veikeä saada oikeasti nähdä. Menevä ja rytmikäs musiikki sopii erinomaisesti. Tuollaisen lahjojen liukuhihnatyöskentelyn katsominen on nautinnollista, kuten keinuheppojen. On niin sopivaa kun tontut työskentelevät musiikin rytmin mukaan. Tässä versiossa on kuitenkin leikattu pari kohtausta pois: joulupukki saa suoraan lelu testattavakseen lentokoneen. Alkuperäisessä lyhärissä hän saa ensin nuken, jota opettaa sanomaan mamma ja sitten mustan nuken, joka osaa sana pappa. Luulisin että mustan nuken takia kohtausta on liekattu tästä pois ja muistakin uusista julkaisuista (ainakin Walt Disneyn joulusuosikit videolta). Joissan on myös leikattu, ettei lentokone menis pukin suuhn ollenkaan. Valmiitten lahjojen paraati säkkiin mentäessä on mitä upeinta katsottavaa. Nooan arkki saa aina ihailuni, kuten myös pikku kiinalaisnuket ja viimeisenä hyppäävä vieteriukko. Pukin lähtö on komeaa katsottavaa. Tämä Silly Symphony on todella täynnä mielikuvitusta ja niin rikastuttavaa huumoria, että siksi pidän siitä paljon enemmän, kuin suht arkisesta Aattoillasta.
 |
| Joulupukin maa |
Aattoilta on jatkoa vuotta aikaisemmin tehdylle Joulupukin paja Silly Symphonille. Minusta on aina ollut hiukan hassua kun, nämä on tavallaan väärinpäin Mikki Hiiren Jouluaatto videolla, josta olen nämä ensikertaa nähnyt. Tarinassa näytetään lastenkoti, jonne Joulupukki on tuomassa lahjoja ja laittaa siellä kuusta pystyyn. Kaikki lahjat siellä leikkii pukin kanssa aina siihen asti, kunnes lapset herää. Pukki ehtii onneksi juuri ja juuri pois alta, kun lapsilauma kirmaa paikalle. Ihan pienin poika, jolla on peppu paljaana käy katsomassa takkaa, mistä pukki on juuri lähtenyt. Hänen kasvonsa suttaantuu noesta. Kun muut lapset saa paketeistaan leluja, niin tämä peppupoika saa itselleen suloisen mustan karvakoiran, joka nuolee hänen naamansa puhtaaksi (Tämä kohtaus on muuten leikattu tästä lyhäristä pois, varmaan rasistisuuden takia). Lopulta kaikki yhdessä ikkunasta vilkuttaa joulupukille. Jotenkin pidän tätä vähän tylsänä lyhytelokuvana, verrattuna Joulupukin pajaan. Tämä tuntuu menevän hitaampaa vauhtia. Näitten Silly Symphonien välillä on vain vuosi eroa valmistumisajassa, joten Joulupukin ulkomuoto on pysynyt samanlaisena ja muutenkin animaatioden tyylistä huomaa näiden kuuluvan samaan sarjaan. Kuusen koristelu kaivinkoneella on kaunis ja värikäs yksityiskohta ja kuusi kasvaa ihan itsestään. Tykkään erityisesti valkoisista kirlantereista ja tekolumesta mitä kuuseen suihkutetaan. Pukki on hauska kun se soittaa pienolla sormet ihan ristissä vikan nuotin.
 |
| Lapset heräsivät, äkkiä paketteihin |
Liukkaalla jäällä
Tämä on vähän vanhempaa Mikki Hiiri lyhäriä, mitä itse tulee harvoin katsottua. Tykkään paljon ulkokuvista ja luisteluliikkeistä, mutta muuten tämän ajan lyhäreiden huumori ei naurata. Liukkaalla Jäällä on tunnelmallinen animaatiotyylinsä ja musikkinsa takia, ei niinkään hauskuuden. Hessun pilkkijutut ja Pluton yritykset luistella olisin jättänyt tästä kokonaan pois ja pitänyt vaan Mikin ja Minnin ja Akun luisteluhuvituksena. Ihan ensimmäinen kuva, jossa näytetään luistelevia Ankkalinnalaisia on kaunis. Tästä lyhäristä jotenkin minulla tulee nykyään aina mieleen laulu Winter wonderland, kun Disneyn Very Merry Christmas Songs Sing Along Songs kasetissa tästä on kuvitus kyseiseen kappaleeseen. Aloin jotenkin jo kaipaamaan sitä kappaletta tähän taustalle.
 |
| Mikki ja Minni luistelemassa |
Olen lukenut tämän tarinan sarjakuvana ennnen lyhäriä nähtyäni ja tykkään niin suunnattomasti tästä ajatuksesta, että kaikki koko maailmassa on tehty karkista, piparista, kausta ja muusta makeasta. En kyllä ihan ymmärrä mikä tästä tekee jouluisen, mutta karnivaaliteeman takia se vähän edes sivuuttaa aihetta.Tämän tyylisiä animaatioita on paljon Kilpikonna ja Jänis videolla. Kakkukarnevaalia katsellessa kuola valuu jo niin namnam. Piparipoika on kekseliäs, kun saa Piparitytön koristeltua kunnolla. Tykkään kamalsti tästä laulusta, sen rytmistä ja sointuvista sanoista. Ja kuinka ihanan värinen mekko uudelle kakkukuningattarelle tulee, tuo turkoosin ja sinisen ja valkosen sävy. Kun Kakkkuningatar nyt hänestä valitaan niin sittenpä alkaa jännempi osuus eli kuningas kuningattarelle. Ehdokkaat esiintyy, mutta kaksi karkkivakkua, äidin leipomat pullat, kaunokaiset tortut, pirulliset siirappikakut, hassut cupcaket, eikä rommiset kännikset muffinssit houkuta kuningatarta. Aika epäileyttävää muuten, kun kuvataan ihan juopuneita hahmoja Disneyllä. Todella harvinaista. Piparkakkupoika ihan sattumoisin pukeutuu kuninkaaksi ja siinähän on jo kuninkaallinen karkkipariskunta.
 |
| Tuleva kakkupariskunta |
Varmasti kaikista Disnyen joululyhäreistä yleisin, silä tämä esitetään jokainen vuosi Samu Sirkan joulutervehdyksessä ensimmäisenä. Tosin, kun katson tämän siitä niin avaan omat lahjani, joten se on hauras hetki minulle. Tämä on kiva lyhäri, mutta Tiku ja Taku eivät koskaan ole suosikkihahmojani olleet. He ovat niin ilkikurisia ja sotaa lietsovia. Lumen määrä ulkona on ihana ja kun päästään Mikin asuntoon, niin kyllä siellä on kaunista. Pakko myöstää, että Antti Pääkönen Mikkinä on yllättävän samankuulonen kun alkuperäisääni animaatiossa. Pääkkönen saa äänensä juuri oikean korkealle. Tikun ja Takun kävely joulupuussa on varmasti suosikkikohhtani, kuusi näyttää siellä niin kauniilta ja värikkäältä. Tälle dvdlle lyhäriä on kyllä milestäni remasteroitu liikaa, sillä tästä on tavallaan se animaation kaunis rosoisuus ja kotikutoisuus kadonnut, mistä pidän suunattomassti. Lopun yhteislaulu on kaunis näky, kun muut ystävät on rivissä ulkona.
 |
| Joulukuusen sisällä |
En pidä sotaisista lyhäöreistä. Yleensä ne on Tiku ja Taku vastaan joitain tai sitten rajut ankanpojat vastaan Aku. Niin myös tässä Suuressa Lumisodassa. Animaation kauneus on sen lumisuus ja talvisuus ja kylmän tuntemus, mutta kun tämä on niin väkivaltainen ja veljenpojat ovat ilkietä. Tätä on kuulemma joskus ennen näytetty Samu Sirkassa, mutta sitten käsittääkseni juuri tämän väkivaltaisuuden takia vaihdettu muuksi. Tämäkään ei varsin jouluinen ole, mutta auttaa kyllä tunnelmointiin, varsinkaan jos ei ole lunta ympärillä. Pidän enemmän Tupusta, Hupusta ja Lupusta kun he tekevät kilttejä Sudenpennun töitä, kuin ovat ilkeitä viikareita.
 |
| Ankanpojat kiusaamassa Aku setää |
Tämä kokoelma on siis itselläni ollut alunperin videona ja jo lapsena ihmettelin, että miksi ihmeessä näinkin kesäinen lyhytelokuva on laitettu joulukokoelmalle. En ymmärrä mitään yhteyttä härkätaisteluihin ja jouluun. Lyhäri itsessään on ihan hyviä. Ferdinand on rauhallinen härkä ja sen ainoan kerran kun tämä juoksee nopeasti, hän saa amipaisen kankkuunsa, niin on miehiä etsimässä härkiä härkätaisteluihin. Eihän Ferdinand siellä tietenkään mittään tehnyt ja härkätaistelijat nolosti itkeä vollottvat, kun eivät saaneet esitellä kykyjään. Jukka Rasilan ääni sopii rauhalliselle kertojalle, hän puhuuu tässä niin toimivassa rytmissä. Ferdinand on kyllä ihana härkä, tekee juuri sitä mitä tahoo, eli istuu vain ja haistelee kukkia. Miksä siinä, jos tulee siitä iloiseksi.
 |
| Ferdinand härkä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti